Biting is not dead

Marisin kesällä Aikavarkaan puruleluksi joutumisesta. No, se vaihe hellitti jossain välissä, vähän niin kuin huomaamatta, vähän niin kuin puklailukin loppui ilman että siihen tajusi kaiken muun keskellä kiinnittää huomiota.

No, muutama viikko sitten se pureskelu alkoi uudestaan (jolloin tajusinkin, että se oli jossain vaiheessa lakannutkin). 

Ja kun niitä hampaita on myös ylhäällä eivätkä ne alahampaat ole enää ihan nysiä, niin niillä saa nykyisin aika lailla paremman otteen kuin muutama kuukausi sitten. 

Tällä hetkellä pureminen on Aikavarkaalle enemmän hellyydenosoitus kuin kiukuttelua. Kaverilla taitaa myllätä 80-senttisessä kropassaan aika voimakkaita tunteita. Riemukkaan leikin yhteydessä ilo yltyy välillä niin ylitsepursuavaksi, ettei Aikavaras tunnu tietävän miten päin olla ja miten enää ilmaista hauskuutta, paitsi iskemällä hampaat kiinni kanssaleikkijän lihaan. 

Sattuu se silti.

Kolme ylhäällä ja neljä alhaalla, laskit oikein.

Auts. Ja henkinen auts: toi lötköpötköruumiinosa on mun hauis"lihas". 

Vajaan vuorokauden kuluttua. Ja mitä jos sillä on rabies?