Taulukauhun päihittäminen ja viskiä näppäimmistölle

Seuraa erikoistilannepäivitys äitini tietokoneelta käsin.

Ensinnäkin, se taannoin raportoimani taulukauhu on nyt onnellisesti voitettu. Muumitaulu on majaillut jo pari viikkoa Aikavarkaan sängyn yllä, joten ehkä tässä vaiheessa voi jo vetäistä pikku voitontanssin. Muksis & Geena-krokotiili sekä Nils Holgersson hanhineen koristavat olohuonetta ja ruokailutilaa. Otaksun ajan olevan jo kypsä niidenkin siirtämiselle Aikavarkaan huoneeseen.

Viime aikoina olen siirtänyt muutamaa kirjaa ja lorupussia lukuun ottamatta kaikki lelutkin Aikavarkaan omiin kaappeihin. Ei ei ei ei enää lelukaaosta olkkariin. Tahtoo taas aikuisten asunnon! Sellaisen jossa ei astu joka toisella askeleella palikan päälle. (Ja jossa voi jättää tärkeitä tavaroita reunalle.) Heh. Ihan niin kuin olisi toteutumassa lähivuosina. Sitä paitsi olkkarin sohva on kuitenkin aina täynnä Aikavarkaan puolipitoisia vaatteita, ja kummasti pehmolelutkin kulkeutuvat sinne.

Lisäksi leluja kiinnostavampia ovat Aikavarkaankin mielestä kaikki aikuisten jutut. Tulos: elän asunnossa, jossa tulee joka toisella askeleella astuneeksi keittiön laatikoista ongittujen pakasterasioiden, vispilöiden ja kulhojen päälle. Ja jossa saa kävellä vessan laatikoista suurella riemulla ja löytäjä saa todellakin pitää -asenteella haalittujen Tampaxien seassa. Kiva. Vaikka vintiön perässä juoksee jatkuvasti ja sen jälkiä siivoilee alituiseen, se on aina taktiset muutaman juoksuaskeleen edellä.

No nyt eksyin taas jaarittelemaan.

Tarkoitus oli ilmoittaa mahdollisesta tilapäisestä bloginpäivityskatkoksesta. 

Syy: Mies kaatoi tipan (niin se väittää) viskiä läppärimme näppäimistölle. Ja koska viski on alkoholia ja alkoholi on liuotin, niin ilmeisesti kaikki ne satatuhatta leivänmurusta sieltä näppäimistön sisältä liukenivat sen yhden viskitipan vaikutuksesta, ja näppäimistö lakkasi toimimasta. Tai toimiihan se: painaa itsekseen jatkuvasti plus-merkkiä, eikä rekisteröi muita näppäimiä olemassaoleviksi.

(Kuulemma oli tietysti vahinko. Mutta saattaa olla, että Mies on nuuskinut mun tiedostoja eikä kerta kaikkiaan kestä sitä, miten hyvä mun romaanikäsikirjoituksen ensimmäinen kymmenys on. Tai sitten se on kyllästynyt tähän blogiin.)

Viime vuonna Mies ei saanut isänpäivälahjaa (yllätyttekö?). Tänä vuonna Mies saa ihan luvan kanssa vinguttaa korttia ja ostaa meille uuden koneen tuon viisi ja puoli vuotta palvelleen tilalle, jotta vaimo pääsee taas vähän tarinoimaan.