Tämä
ihan itse keksitty vuokaruoka ei taida lukeutua mun tyypilliseen
täysjyvänatsikategoriaan, mutta voihan sitä joskus poiketa säännöistä, ihan
vaihtelun vuoksi. Ei tämä myöskään ole mitään Glorian Viini ja ruoka -lehden kurmeetakaan vaan huonon päivän pikaruokaa (terveellisempää kuitenkin kuin pakasteranskikset ja kalapuikot).
Tästä
vuoasta meillä taisi syödä aikuinen kolme tai neljä kertaa ja
puolitoistavuotias lapsi kahdesti; karkeasti reseptin voi siis sanoa
olevan vaikka viidelle.
Lohi-tortellinivuoka
1 paketti
juustotäytteisiä tortellineja (250 g)
1 pussi
pakastelohikuutioita (350 g)
muutama
ruokalusikallinen Creme Bonjour ruohosipuli -tuorejuustoa (tai maun mukaan)
5
pakastepinaattikuutiota
puolikas
kesäkurpitsa
paprika
(saat valita värin ihan itse)
tuoreita herkkusieniä
(n. puoli rasiallista)
pippuria
(juustoraastetta)
1. Huuhtele, viipaloi
ja paista herkkusienet öljyssä. Pese ja pilko kesäkurpitsa ja paprika.
2.
Paista
lohikuutiot kypsäksi. Lisää joukkoon paistetut sienet sekä paprika- ja
kesäkurpitsapalat. Sekoita mukaan tuorejuusto ja jäiset pinaattikuutiot.
Sekoittele, kunnes pinaatti on sulanut. Mausta pippurilla.
3.
Laita
uuni lämpenemään 200 asteeseen.
4.
Keitä
tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan (keittoaika yleensä 2–4 min.). Varo
yliaikaa, etteivät tortellinit lähde hajoamaan.
5.
Kaada
keitetyt tortellinit voideltuun uunivuokaan. Sekoittele kastike varovasti
joukkoon. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta.
6.
Paista
200 asteessa vartin verran tai kunnes juusto on sopivan väristä.
Valmis vuokaruoka lieden lampun kellaannuttavassa valossa. |
Tuollaisenaan
ainekset on helppo pitää kaapissa valmiina hätävarana. Ainesten säilyvyys on tuoreita herkkusieniä lukuun ottamatta erinomainen. Variointimahdollisuuksiakin
piisaa. Vuokaan kelpaavat muutkin vihannekset, ainakin tomaatti sopii taatusti
hyvin, varmasti parsakaalikin. Tuorejuuston makua voi vaihdella, pinaattia lisätä enemmän tai vähemmän tai unohtaa kokonaan.
Lohen voi vaihtaa broileriksi tai vaikka tofuksi, ja tortellineissakin löytyy
eri makuvaihtoehtoja.
"Keksin” tämän ruoan viime viikolla eräänä takki-tyhjä -päivänä,
jona suurin osa ajasta tuntui kuluvan lääkkeiden annosteluun Aikavarkaan kurkkuun ja nenän pyyhkimiseen. Syy, miksei tortellineja popsittu kastikkeen kanssa ihan noin vain ilman
uunitusta, on lievänä oireileva listeriahysteria: en ollut ihan varma,
uskaltaisinko luottaa tortellinien ricottatäytteen lämmenneen yli 72-asteiseksi
(lukema, joka riittää tappamaan mahdollisen listeriabakteerin) kahden minuutin keittoajalla.
Toipilas tykkäsi. Muutaman heikosti ruokaillun päivän jälkeen Aikavaras lappoi ruokaa suuhun niin, että lähes unohti hengittää, ja hoki joka suullisen kohdalla autuaana silmät sulkien namnam. Ehvit eli sienet ovat nyt kovasti Aikavarkaan suosiossa, lohikuutioita kaveri kerjäsi lisää mun lautaseltani, ja isohkoiksi kappaleiksi
jätetyt vihannespalat upposivat hienosti, vaikka purutuntumaa jäi riittävästi aikuisenkin
makuun. Tavallaan siis suurin mahdollinen kiitos simppelistä ruoasta, minkä vuoksi resepti päätyi virtuaaliseksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti