Täivaara, kevättukka, rattaiden romahdus, möhömaha ja vauvakuume

Poimintoja viikon varrelta (ei-kronologisesti): 

Päiväkoti varoitteli torstaina potentiaalisesta täiongelmasta, mutta Aikavarkaan pää kuhisee onneksi elämää vain sisäpuolelta. Tukasta lähti silti pari senttiä Einstein-tyyliin sojottavaa pehkoa ja takaraivosta ne massiivitakut, joista kampa ei enää päässyt läpi. Aikavarkaan tukka kasvaa nopeasti ja tuuheana; Unirosvon syntymään mennessä isoveljellä on jo kesäkiharat.

Lääkäri totesi keskiviikkona Aikavarkaan jälkitarkastuksen jälkitarkastuksessa terveeksi. Keuhkoista ei enää kuulunut rohinaa niin kuin vielä edellisen viikon jälkitarkistuksessa, ja tarve avaavalle (infektio)astmalääkitykselle (Ventoline) on nyt nolla. Ongelma uusii herkästi seuraavassa flunssassa, mutta nyt tiedetään mistä on kyse ja miten toimia. 

Mummin luona. Aikavaras sai myöhäisenä nimpparilahjana Isosiskon kutoman sammakkoneuleen ja riiteli pikkuautolaatikosta eskarilaisen serkkupoikansa kanssa. Kuvassa myös lyhentynyt tukka, tosin Miehen "epätasaisesti leikatuksi" tuomitsemaa otsatukkaa ei näy. "Leikkaa sitten seuraavaksi itse!" kivahdin takaisin. "Ei se ollut kritiikkiä. Pelkkä huomio." Jaaha.

Lähipuiston remontti valmistui perjantaina. Ulkoillessa on taas enemmän vaihtoehtoja; miinuspuolena puistotyömaata koristaneet kaivinkone ja kuorma-auto poistuvat päiväkotimatkan varrelta.

Toppapuku pesty ja arkistoitu seuraavaa käyttäjää varten. Jalassa uudet lenkkarit, joihin vielä mahtuu normaalin sukan lisäksi paksumpi ulkoilusukka.

Sopivasti pari päivää sen jälkeen kun painoin julkaise tuossa ”ei tuplarattaita” -postauksessa, Aikavarkaan rattaat sanoivat sopimuksen irti. Uskaltaisin väittää, että Aikavaras vähän vauhditti prosessia potkimalla jalkatukea ja heittäytymällä kaksinkerroin-asennosta täysillä selkänojaa vasten. Ei kerran vaan jatkuvasti, kaupassa koska jouduttiin käymään kaupassa, bussissa koska jouduttiin olemaan bussissa, päiväkodista kotiin mennessä koska jouduttiin menemään päiväkodista kotiin. Hajoaminen oli aika totaalista parissakin eri kohdassa, ja koska rattaat eivät ole tuliterät vaan palvelivat Isosiskon kolmilapsista perhettä vuodesta 2003 saakka, korjaushommia ei edes harkita. Facebook-huhuilu tarpeettomiksi jääneiden, myytäväksi liikenevien yksösrattaiden perään oli tulokseton. Nyt olen kääntymässä taas tuplien kannalle: Mitä sitten, kun väsynyt uhmaikäinen vetää x-asentoon keskelle syysloskalätäkköä, ei suostu kävelemään tai seisomaan laudalla, ja kotiin on vielä matkaa ja vauva kohta nälkäinen (ja imettäjä myös)? Onneksi tässä miettiessä ja tarpeiden ja tarjonnan kohtaamista kartoittaessa matkarattailla pärjää tilapäisesti, vaikka kömpelösti kulkevatkin eivätkä vedä samaa ruokaostosmäärää kuin normikiesit.

Se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa vaan.

Laskettuun aikaan on alle kaksi kalenterikuukautta. Sain ostettua hoitoalustan. Siivosin alkuviikolla pari kaappia ja mietin tavaroiden paikkoja ja asioiden järjestyksiä. Kiipeilin siinä samalla tuolille liian moneen otteeseen ja nostelin tavaroita ylähyllyille. Jopa niinkin painavia kuin superpakkastalvitakkini, pois eteisen kaappia tukkimasta. Supisteli koko loppupäivän loppuviikon tavallista kireämmin. Voin kertoa että myös imurointi, kauppakassien lastaaminen rattaiden alle ja sieltä pois, sekä Aikavarkaan vieminen lääkäritädin huoneeseen (ja sen jälkeen saaminen lääkärikeskuksesta ehjänä ja puettuna ulos) ovat kohtuni mielestä erikoisrasittavia hommia. Loppuviikosta jopa porkkanan raastaminen ja päiväkodin portin jumittuneen hakasen nytkyttäminen auki pistivät kyseisen lihaksen treenaamaan huomattavan ahkerasti. No, vaikka kunto laskee noin yleisesti, ainakin joku osa musta on kohta loistokunnossa.

Äitiysneuvolan tiistaisessa lääkärintarkastuksessa kohdunsuu jätettiin kopeloimatta, koska lääkärin mukaan se olisi mahdollisesti vain kiihdyttänyt supistelua. Kolme viikkoa sitten istukkaseurannan yhteydessä kohdunsuu tarkistettiin ultralla ja pituutta ja kiinteyttä piisasi (toisin kuin naisessa noin kokonaisuudessaan). Ja koska Aikavarasta odottaessakaan runsaat supistukset eivät aiheuttaneet kohdunsuulla mitään muutoksia ennen synnytystä, ei taida olla syytä olettaa että tässäkään raskaudessa niin kävisi, ainakaan vielä näillä viikoilla (tänään rv 31+4).

Kun lähdin neuvolasta, odotushuoneessa möngersi viisiviikkoinen vauva äitinsä olkaa vasten. Noin pieni. Noin söpö. Oih! Silloin se iski: vauvakuume. 

Sanoisinko, että ei minuuttiakaan liian aikaisin.