Ultrakuulumiset ja miksi albumiin ei tule tällä kertaa mahakuvia

Torstainen neuvolalääkäri siirtyi lääkärin sairastumisen vuoksi kahdella viikolla eteenpäin ja itse asiassa eri neuvolaankin. No, saatiinpahan lisäaikaa täyttää se perheen voimavarakyselylomake, joka on kerännyt kuukausikaupalla pölyä asiapaperipinossani.

Perjantaina kävin istukan kontrolliultrassa. Rakenneultrassahan istukka majaili vielä hiukan hankalassa paikassa kohdunsuun tuntumassa, mutta juuri niin kuin kätilö silloin ennusti, istukka on kohdun kasvun myötä siirtynyt ylemmäs ja ns. turvallisille vesille. Ei siis estettä alatiesynnytykselle tai muutakaan komplikaatioriskiä istukan suhteen.

Unirosvon painoarvio rv 28+2 oli n. 1300 g. Musta tuo kuulosti jo hurjan isolta, mutta lääkärin mukaan vastasi ihan viikkoja. Toisin kuin Aikavarasta odottaessani, en ole nyt seurannut mitään ”vauvan kehitys viikko viikolta” -tilastoja, joten täytyy luottaa lääkärin sanaan ja välttää jättiläisvauvapanikointia. 

(Vaikka sitten se lääkäri lisäsi: "Ihan reippaan kokoisenahan tuo sun esikoisesikin tän neuvolakortin perusteella syntyi." Jaiks. Ja tokat lapset, etenkin pojat, on käsittääkseni keskimäärin isompia kuin ekat. Olisi pitänyt suunsa kiinni! Mutta se olikin mies. Hyvähän sen oli kommentoida.)

En ole myöskään kuvannut tätä mahaa juuri yhtään. Eka raskaus oli uutuudenkiiltävä, jännittävä ja ylpeyttä herättävä. Maha oli ihana, ja jos se loppua kohti tuntuikin olevan tiellä, senkin hyväksyi kun aikaa omien sukkien ja kenkien pukemiseen piisasi niin kauan kuin prosessi vaati. Vatsakuvia löytyy albumista joka lähtöön ja lähes joka raskausviikolta, ja sinänsä harmittomiin mutta harmillisen vaivaaviin vaivoihinkin suhtautui kiinnostuksella: tämä on niin ainutkertaista aikaa elämässä! Nyt kivut (joita on enemmän kuin silloin) ja muut vaivat (jotka ovat osittain eri mutta yhtä typeriä) turhauttavat, koska ne hankaloittavat Aikavarkaan kanssa olemista ja ihan arjesta selviytymistä siten kuin siitä haluaisin selvitä (=vähän nykyistä reippaammin ja aikaansaavemmin ja ilman jatkuvia jomotuksia ja vihlontoja). Mahaankaan en kykene suhtautumaan samalla intensiivisen ihastelevalla mielellä; se vain on ja kasvaa siinä, ja sitä pitää varoa koko ajan, etenkin Aikavarkaan kanssa, ja se painaa ja väsyttää, ja tahtoisin jo veistää paksun viipaleen brie-juustoakin leivän päälle!

Unirosvo-raukka jää siis tyystin paitsi siitä huomiosuitsutuksesta, jonka alaisena Aikavaras kohdussa keräsi grammoja. Huomiota Unirosvo saa lähinnä neuvolassa. Toisaalta Unirosvo ainakin välttyy mun jatkuvalta onkohan sillä kaikki hyvin siellä -hermoilulta. 

Ja yksi selkeä etu kuopuksella on: toinen lapsi syntyy hiukan valmiimmille vanhemmille kuin esikoinen. Nimittäin kuten Katja Lahti Hesarissa taannoin kolumnoi, on pakostikin aika karu kokemus syntyä vauvaummikkojen ensimmäiseksi lapseksi. 

Täysin aiheeseen liittymätöntä kuvamateriaalia viimevuotisten kesäpipojen sovittelusta. Isosiskon ompelema mehiläispipo oli selvä hitti, joka piristi känkkäränkkäiltapäivän ja jota piti sovitella peilin edessä vielä monta päivä myöhemmin.

Ja lattian puhdas kiilto on sitten pelkkä optinen harha.