Poistoja ja puudutuksia

Se myyttinen hyvinvoiva, energinen keskiraskaus tuli ja meni. Nyt saa olla luvan kanssa epähehkeä ja niin olenkin. Paidat on kainaloista kestokosteat (huoh, juuri kun imetyshiestä päästiin), hemoglobiini tai lähinnä sen puute pistää huimaamaan ja haukottelemaan, silmät verestää väsymyksestä ja bad hair day on kestänyt kesästä asti. Eikä loppua näy.

Ja vähän muitakin vaivoja pukkaa. Mietin viisikymmentäkuusi kertaa, kirjoitanko tästä ekasta lainkaan. No totta kai huomaan kirjoittavani, vaikka päätin jo vaieta.

Viime viikolla koin traumaattisia hetkiä hankalaan paikkaan hätkähdyttävän nopealla aikataululla nousseen, verta vuotavan mustan luomen kanssa. IhosyöpäIhosyöpäIhosyöpä! Mitäs yritin teininä ruskettaa vaaleaa pisamaista ihoani turhaan! Toinen lapsikin tulossa, Mies jää sitten kaksin niiden kanssa! Neuvolasta suositeltiin odottelemaan ihan rauhallisin mielin tämänviikkoista neuvolalääkärikäyntiä, mutta kun luomi meni ja räjähti ja muuttui kipeäksi, marssin lomautuksen ja liiton kassan hitauden syömistä rahavarannoista huolimatta Mehiläisen ihotautilääkärille.

Öh, oli siinä luomikin, mutta vähän vaivalloisempi oli se luomeen kasvanut suonikohju, joka oli puhjettuaan mennyt vähän…noh, kuolioon. Juu, kuolioon. Kuulemma ei sellaiseen vaaralliseen kuolioon, mutta silti: oi hehkeyttä.

Yökötys ja kolme muuta verisuoniperäistä yökötysmuutosta poltettiin pois saman tien ja maksoin niin suolaisen summan, että seuraavana aamuna olisi pitänyt sormien olla pahasti turvoksissa. Patologin lausunto tulee ensi viikolla, mutta lääkärin mukaan muutokset eivät näyttäneet pahanlaatuisilta vaikka pahoinvointia herättävätkin.

Seuraavana päivänä olikin hyvä hetki huomata, että yläviisaudenhammas vaivasi. Huomasin sen puhkeamisen puolitoista vuotta sitten synnytyssairaalassa, ja vuosi sitten se vaivasi muutaman päivän ajan. Silloin hammas kuvattiin ja olisi poistettu saman tien, mutta mulla oli tuore flunssa päällä; kun flunssa parani, hammas lakkasi vaivaamasta ja koko juttu unohtui. Kunnes nyt. Hammas oli kasvanut tilanpuutteesta huolimatta pari milliä lisää ulos, ahtaassa tilassa vinoon, kalvoi  poskeen kipeää ja kirvelevää kestoaftaa ja turvotti ientä niin että korvassakin karvasteli.

Maanantaina hammasryökäle kiskottiin irti. Päiväkodissa onneksi joustettiin muitta mutkitta niin, että Aikavaras sai poikkeuksellisesti viipyä hoidossa päiväuniajan yli, koska hammaspäivystyksen ainoa vapaa aika oli juuri varttia vaille yksi. Hammas lähti helposti enkä tarvinnut särkylääkkeitä lainkaan, mitä nyt puudutuksen haihtuessa olo oli hiukan räytynyt (what’s new?), poski kirveli vähän aikaa ja suu maistui vereltä. Tähän asti mun hampaistolle ei ollut tehty mitään hammaskiven siivousta radikaalimpaa, ja olin kuullut kauhutarinoita viisurinpoistoon liittyvistä luusahoista, kolmiolääkearmadasta ja kahden vuoden antibioottikuureista. Jos olisin tiennyt hampaanpoiston sujuvan noin iisisti, en olisi jännittänyt yhtään. 

Tosin luottamus lääkärin tarkkuuteen meinasi kolhiintua heti aluksi. "Mä katsoinkin, että se hammas on kuvattu vuosi sitten", lääkäri sanoi kutsuttuaan mut sisään ja esiteltyään itsensä. "Onko tapahtunut muutoksia terveydentilassa?"

"No, raskaus", vastasin. 

"Ai raskaus. Koska se oli?"

"Krhm...aika tässä nyt."

"Oho, ai joo." 

Milloin rouva viimeksi koki olevansa raskaana?

Aikavaras lopetteli välipalaansa kun näki mut siinä kahden jälkeen oven läpi. Hihkaisi ”äiti” ja vilkutti hymyillen, mutta pyysi vielä lisää näkkileipää, joten odottelin vartin käytävällä että herra saisi murkinoinnin valmiiksi. Yllättävä päivärytmin muutos ei tuntunut olevan iso juttu pienelle ihmiselle. Eikä yllätä, että näkkileipä tuntuu olevan kovempi juttu kuin Äiti.

Tämän poistojatkumon keskivaiheilla pistikin itkunaurattamaan ystävän kommentti (sen, jonka nimi ei oikeasti ole Hanna):

”Voi kun sä näytät söpöltä ton ihanan pallomahan kanssa! Sulle kyllä sopii toi raskaus.”

Mitä ihmettä se höpöttää? No, se imettää puolivuotiasta tyttövauvaa ja hormonitoiminta on vähän vauvavuosimyräkässä ja varmaan se on myös puolisokea univelasta.

Onko ehdotuksia, mitä ensi viikolla puudutettaisiin ja poistettaisiin? Huomenna on neuvolalääkäri ja perjantaina istukkaultra, ehkä ne löytävät jotain.