Aamupalaihmisen mukautustoimenpiteitä

Ilman aamiaista olen kaukana toiminta- ja yhteistyökykyisestä. Mies tietää sen, joten hotellin varaamisessa lomareissuilla (joita tuli tehdyksi oman kiintiömme edestä ennen Aikavarasta) sijainnin jälkeen seuraavaksi tärkein seikka oli, sisältyykö huoneen hintaan aamupala. Mun kanssa ei voi käynnistää päivää lähtemällä etsimään ruokaa. Ei, ruokaa pitää saada hetimiten.

Kun hotelli on varattu, alan hekumoida ja jännitellä aamupalan laatua. Kun Mies kyseli, mitkä nähtävyydet mua kiinnostaa eniten, mä mietin: Onkohan siellä hyvä aamupala? Kai siellä on täysjyväleipää? Entä jos siellä on vain sokerijogurtteja, sellaisia esanssisia, hyi… Oi, olispa siellä paljon tuoreita hedelmiä, ja erilaisia juustoja. Ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Ja pähkinöitä. Ja sitten niitä voisarvia joissa on suklaatäyte.

Olen aamupalaihminen. Muistan jättäneeni aamiaisen väliin kolmesti. Kaksi näistä kerroista tapahtui joskus ekoina opiskeluvuosina krapulan takia. Kolmas kerta pari viikkoa sitten, kun Aikavaras käyttäytyi aamulla tavallista vaativammin, ja päädyin lykkäämään aamupalan syömistä kunnes saisin kaverin päiväunille. Ja siinä kesti ja kesti. Tuloksena oli järkyttävä päänsärky ja heikotus koko loppupäiväksi. En halunnut hotkia aamupalaani Aikavarkaan kitinän ja itkeskelyn säestämänä, koska aamiaisessa merkitsee laadun lisäksi tunnelma. Tahdon syödä sen rauhassa. Työaamuina heräsin mieluummin vähän aikaisemmin, jotta ehdin syödä kiireettömän, mukavan aamiaisen ennen bussipysäkille ryntäämistä. 

Mieleeni ei myöskään tullut syödä vain jotain, koska syön aina samanlaisen aamiaisen. Jumitan yleensä suosikkiaamiaisessani vuoden verran ennen kuin kyllästymisen, uuden terveysideologian tai huomaamatta tapahtuneen aamurutiinien muutoksen myötä löydän uuden vakioaamupalan, josta nautin seuraavan vuoden. Tähän asti aamiaiseni on näyttänyt pitkään tältä (poikkeuksena loppuraskaus, jolloin puuron ja jogurtin sijaan jouduin raskausdiabeteksen takia vetämään ruisleipää ja keitettyä kananmunaa):

Kaurapuuroa hunajasilmällä; maustamatonta jogurttia tyrnirouheella ja manteleilla; sokeroimatonta karpalomehua; vihreää tai valkoista teetä Aikavarkaan pään kokoisesta mukista. Huomaa uutinen Turun hiipparin tutkinnan edistymisestä.

Vakioaamupala on nykyisin turhan hidas koota ja syödä. Puuro on kuumaa, tee polttaa, eikä Aikavaras jaksa odottaa. Kun Aikavarkaalla oli nykyistä myöhäisempi päivärytmi ja yhtenäisemmät yöunet, ehdin usein syödä itse ennen vauvan heräämistä. Tai jos se heräsikin kesken mun aamupalan, se saattoi viihtyä joko sitterissä tai lattialla sen aikaa että hotkin loppuun. Viime viikkojen rikkinäisten öiden takia en kuitenkaan jaksa enää nousta ylös ennen Aikavarasta. Koomailen sängyssä viimeiseen asti. Lisäksi kaveri on alkanut nukahtaa yöunille aikaisemmin, minkä vuoksi se herääkin aiemmin. Ja kun Aikavaras aamusella tahtoo pois pinniksestään, pitää suunnata vaipanvaihtoon ja aamusyöttöön ja röyhtäytykseen ja sitten onkin jo kulunut liikaa aikaa ja mun elimistö huutaa low battery ja ennen pitkää ERROR ERROR.

Jotta taannoinen koko päivän tuhonnut aamuvirhe ei toistu, tein mukautustoimenpiteen. Kun Aikavarkaalla on kuiva vaippa yllään, hän viihtyy harjoittelemassa uusia taitojaan (mm. karhunkävelyasentoon ponnistaminen, naaman avulla konttausasentoon nouseminen ja sivuttaisponnistus kohti kaiuttimien johtoja) lattialla, kun äiti syö pikkuaamiaisen:

Täysjyväpaahtoleipä, jossa päällä tahinia tai margariinia sekä juustoa ja avokadoa. Maitokahvi on palannut kuvioihin, koska en muista milloin viimeksi nukuin yli 2 tuntia putkeen. Toimii päänsäryn karkotuksena. Nyt mukana myös C-vitamiiniporetabletti placebona - ei siitä oikeasti hyötyä ole, kunhan kuvittelen että se viimeviikkoinen flunssa jäi lyhyeksi ja lieväksi C-vitamiiniyliannostuksen ansiosta.

Jonkun toisen mielestä tuossa aamupalassa on ihan riittämiin kaloreita jotta se ei ansaitse etuliitettä pikku-. Mulla onkin tuollainen kahdeksan kilon kaloriviemäri. Ehkä vauvakilot alkaa kertyä vyötärölle sitten kun en enää imetä.

Kun räytyneisyyteni on talttunut, Aikavaras alkaa osoittaa nälkämerkkejä. Kaverista tuli puuronsyöjä viikonloppuna ummetuslääkärin suosituksesta, joten hän saa D-vitamiinitipat ja oman aamupuuronsa pikkukahvikupista, päälle aamumaitoa. Aamuröyhyjen ja -pulautusten jälkeen leikitään ja kuunnellaan Lounatuulen laulua. Pian kaveri onkin ollut jo kaksi tuntia hereillä ja hieroo silmiään väsymyksestä. Kun vaipanvaihdon kautta saan pakattua vauvan takapihavaunuihin, voin nautiskella varsinaisesta aamupalastani ihan rauhassa.

Mitä väliä, vaikka kello olisi jo puoli kaksitoista. Pääasia, että laatu ja tunnelma ovat kohdillaan.