Viimeviikkoinen ensinuha ei hellittänytkään otettaan Aikavarkaasta. Limaisuus lisääntyi jälleen viikonloppuna ja pahenee vain. Ounastelen sen kehittyvän vielä korvatulehdukseksi, kun mitkään kotikonstit eivät lievitä tukkoisuutta paria minuuttia pitemmäksi ajaksi.
Sopii arvata, että ne taudin ekojen öiden hyvät unet eivät enää ole kuvioissa. Viime öinä Aikavarkaan pisimmät unipätkät ovat olleet alle puolitoista tuntia. Siitä voi laskea, miten pitkiä mun pisimmät unipätkät on olleet, kun Aikavarkaan nukahdettua Nukkumatilla kestää jonkin hetken tavoittaa äidin sänky.
Tänään ei ole huonoakaan huumoria missään käden ulottuvilla. Eikä kuvia, ei edes siitä elämäni ensimmäisestä kaulafritsusta, jonka Aikavaras ehti imeskellä sillä aikaa kun ajatuksissani+huolissani googlasin kännykällä, voiko Nenä-Friidaa käyttää liikaa.
Edit: Tietysti se flunssa tarttui muhunkin ja oireili torstaista eteenpäin ensin kurkun karheutena, sitten hirveänä olona ja lievänä yskäisyytenä. Onneksi tauti kohteli mua hellemmin kuin Miestä, joka poti kuumetta vielä viikonlopun yli ja on yhä saikulla (joten työmatka peruuntui, hiphei sentään siitä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti