Matkamuistoja, matkakuumetta ja Alicante täältä tullaan

Miehelle tulee ahkeran työmatkailun ansiosta kanta-asiakaslehtiä, joissa puhutaan lentämisestä ja matkakohteista.

Tämän tuoreimman kannessa komeili kuva tutuista maisemista. Olen ollut melkein tuolla. En juuri tuolla saarella, vaan molemmilla viereisistä. 

Maisema on Aransaarilta, Irlannin länsirannikolta. Artikkeli kertoo Inishmaanista (iiriksi Inis Meáin). Kaksi muuta Aransaarta, Inishmore (Inis Mór) ja Inisheer (Inis Óirr) tuli käveltyä ja pyöräiltyä läpi vuonna 2008.

Inishmorella silitin valkoisen hevosen turpaa. Toukokuinen aurinko paistoi pisamia nenänpäähäni.

Inishmoren toukokuu ja kaunis hevonen

Inisheerillä kävelimme sateessa ja söimme rapulounaan saaren toisessa pubissa. Syyskuinen koleus tuntui iltayöllä läpi bed & breakfastin huopien. 

Minä ja Mies Inisheerin sateessa syksyllä 2008

Näitä muistellessa ja edellistä postausta varten Australian-kuvia selatessa se iski. Matkakuume. 

Asiaa ei auttanut se, että pitkän ajan sääennuste ei lupaa plussan puolelle meneviä lukemia ennen huhtikuuta. En ole talvi-ihminen. Yksi päivä vastasin puhelimeen kuuden asteen pakkasella. Jouduin riisumaan lapasen, jotta kosketusnäyttö toimi. Kämmenselkäni helotti kirkkaanpunaisena koko illan ja rystyset halkeilivat kirveleville haavoille. 

Kevät antaa odottaa itseään tänä vuonna turhan kauan.

En mä jaksa. En jaksa odottaa! 

Ei onneksi tarvitsekaan.

Mies, joka tällä hetkellä viettää isyys- ja kevätlomaansa, on jo pari viikkoa jankuttanut mahdollisuudesta lentää Espanjaan lähes kotimaan junamatkaa halvemmin kustannuksin. Olen tyrmännyt ehdotukset järjestelmällisesti. Ajatus puolivuotiaan Aikavarkaan kanssa matkustamisesta pelotti liikaa. Miten päiväunet? Lentäminen vauvan kanssa? Lentokenttävirukset ja -bakteerit? Soseruokailu ulkomailla? Imetys lentokoneessa ja reissun päällä? Eikä meillä ole Aikavarkaalle aurinkolaseja. Ei matkarattaita. Ei aurinkosuojavaatteita. Ei aurinkorasvaa. Ei henkilöllisyystodistusta.

Sunnuntaina sanoin kyllä. Mennään vaan. 

Jos jättää pelon takia tekemättä asioita, joita haluaisi tehdä, ei se pelko ainakaan vähene. Härkää sarvista ja niin edespäin. Muuten olen pian agorafobinen mummeli, joka saa rytmihäiriön harkitessaan roskien ulosviemistä.Voi vaikka jäädä pihalla auton alle tai kompastua kynnykseen.

Nyt tulee hoppu vetää rasti jokaisen pointin kohdalle tuossa tekosyistäni koostuvassa tehtävälistassa, sillä lennot lähtevät viikon päästä. Aikavaras kävi eilen passikuvassa. Hienosti meni. Eka otos oli täysosuma. Poskien pulleus pääsi oikeuksiinsa.

Yöt ovat yhtä terroria ja waterboardingiin rinnastettavaa kidutusta. Aikavaras on niin hämmentynyt huikeasta motorisesta kehityksestään, ettei malta nukkua kolmen vartin pätkiä pitempiä aikoja yhtäjaksoisesti. 

Heräilisitkö koko yön puolen tunnin välein mieluummin kotona – jossa pitää päivisin jaksaa siivota ja laittaa ruokaa – vai Costa Blancan kevätauringon alla?

Sitähän minäkin.