Ihan itse tein: helppoja, sijoituspaikasta riippuen taaperoturvallisia joulukoristeita

Olen aika jäävi antamaan sisustus- tai askarteluvinkkejä, mutta vilautanpa silti meidän joulukoristeita.

Ylpeyteni aihe sai alkunsa vuosi sitten, kun aikaa tuli vauvasidonnaisista syistä vietettyä kotona aiempaa enemmän. Edeltävinä vuosina joulukoristelu oli jäänyt nollatasolle; mua ei vaan kiinnostanut enkä halunnut näköpiiriini kotona mitään kimalluskrääsää yhden kolmipäiväisen (plus risat) herkutteluputken vuoksi. Mutta nyt, kun en enää retkeillytkään toimistolle joulukoristellun keskustan läpi päivittäin vaan lusin kotona muutaman kuukauden ikäisen imeväisen palveluksessa, huomasin tarvitsevani jotain kaunista, piristävää ja joulumieltä herättävää katseltavaa.

En kuitenkaan tahtonut ostaa juuri mitään. Pari Isosiskon tekemää joulukoristetta löytyi yläkaapista, mutta ne yksin eivät riittäneet. Sitten sytytti.

Muutama puinen, kultakoristeltu valokuvakehys piteli mun tärkeimpiä kuvia varhaisteinivuosista asti, lähemmäs kahdenkymmenen vuoden ajan, kunnes pari vuotta sitten huomasin että ne ovat oikeastaan aika rumia eivätkä sovi mun aikuiseen makuun. Mutta jouluisia ne kyllä ovat!

Harrastan laiskana ekoihmisenä myös tietynasteista korttikierrätystä: säästän kauneimmat kortit ja hyödynnän niitä omassa korttiaskartelussa silloin kun askarrella jaksan. Saatan esimerkiksi leikata kaksiosaisen kortin kannesta irti jonkun kivan kuvan tai yksityiskohdan ja liimata sen blankon tai kierrätyspahvisen korttipohjan kruunuksi. 

Summa summarum: kaivelin edellisvuosilta säästettyjä joulukortteja, nappasin pinosta muutaman kivan ja läimäytin ne puukehyksiin. Poistin taustalta valkoisen paperinkin, jotta vanerilevyn rustiikkisuus (hehheh) lisäsi joulutunnelmaa. Vuosi sitten tehdyt joulutaulut löysivät muutama päivä sitten tiensä yläkaapista ulos ja pääsivät luomaan joulutunnelmaa visusti taaperon ulottumattomiin.

 

Joulutaulu ja Isosiskon tekemä tonttunen

Hyvää Joulua myös vessassa!

 

Voisin kuvitella meille myös vähän isomman joulutaulun, jonka kehyksiin mahtuisi kokonainen kollaasi kauniita joulukortteja. Ehkä ensi vuonna? (Eli lähettäkää mulle nättejä kortteja, kiitos.) 

 

Eikä se siihen jäänyt! Silloin-tällöin-näppäränä keksin ripustella jostain ilmaislahjana tulleita, vuosien ja vuosien ajan turhaan omaa joulukuusta odottaneita joulupalloja hopeiseen korutelineeseen.

 

Joulupalloja korutelineessä ja taustalla takapihan erikoisjouluinen ruohikko

Isosiskon tekemät joulusydämet pääsivät keittiön ikkunan ääreen.

 

Mutkikkaita valoviritelmiä meillä ei ole eikä niitä ihan heti tule. En tahdo myöskään sijoittaa mitään arvokasta krumeluuria taaperon ulottuville, en tarvitse tällä haavaa yhtään enempää ei sinne -paikkoja kotiin. Niitä kun on jo riittämiin: hella, tiskikone, telkkarin johto näin muutaman mainitakseni. En meinaan tarvitse näin joulun alla tai muutenkaan yhtään ylimääräistä hermojenmenetystilannetta. Kuuset ja muut kehiin vasta sitten kun lapset on riittävän isoja tajuamaan ettei niitä tarvi kaataa ja kiskoa kuudesti päivässä.

Kynttelikkö sentään löytyy eteisen sekatavaralipaston päältä, sekatavarakasan keskeltä, mutta juuri nyt asetelma on kaikkea muuta kuin kuvauksellinen.