Missä välissä?

Uusimman KaksPlus-lehden (12/2013) pääkirjoitus ”Paha poliisi avautuu” sai mut mietteliääksi. Netistä en tekstiä löytänyt tähän linkattavaksi, mutta perusidea oli että lauantai leimattiin töissäkäyvän vanhemman näkökulmasta viikon hirveimmäksi päiväksi.

Suora lainaus: ”Työviikon jälkeen kaipaisi lepoa ja rauhaa, mutta sen sijaan viikonloput ovat työssä käyvälle vanhemmalle silkkaa suorittamista. Pitää tungeksia ruokakaupassa kaikkien muiden stressaantuneiden perheiden kanssa, pitää siivota, pitää pyykätä, pitää hoitaa kaikki viikon kotityöt, pitää sitä ja tätä. Siitäkin nousee verenpaine, että pitäisi ehtiä tavata sukulaisia ja ystäviä, harrastaa, rentoutua ja paneutua parisuhteeseen.”

Hetken tykytti sydän: ou nou, mikä pommi mua odottaa tammikuussa kun Aikavaras aloittaa päiväkodin ja mä palaan töihin?

Sitten tajusin, ettei ole pommia. Kai.

 

Ekaksi: kotitöistä suoriutuminen. Pyykit ehtii meillä pestä arki-iltaisinkin. Vaikka kotiin tulisi vasta kasilta jostain mystisistä menoista, joita mulla ja Aikavarkaalla ei kuitenkaan ole (koska en jaksa ja koska näköjään liputan leppoistamisen puolesta), ehtii koneellinen silti pyöriä ja päästä narulle kuivumaan ennen kuin mun lukulamppu sammuu. Olen niitä, joiden mielestä sotkut kuuluu siivota saman tien, eikä ne silloin odota mua lauantaiaamuna. Lelut ja muut rojut kerätään joka ilta ja myös ennen päiväunia. Meillä ei silitetä kuin toisiamme (no Mies joskus omia kauluspaitojaan), saati sitten mankeloida lakanoita: mitä turhia varta vasten haalimaan lisää kotitöitä? Imuroiminen on vartin homma ja Aikavarkaan känkkäränkkäkohtausten takuuvarma lievittäjä. (Imurin kaivaminen kaapista saa Aikavarkaan hihkumaan innosta ja juoksemaan ympäriinsä osoittelemassa, mistä seuraavaksi pitäisi imuroida ja mihin pistorasiaan seuraavaksi siirretään töpseli.) Vessan siivoaa viidessä minuutissa – pöntön kuuraa ja huuhtelee minuutissa, muutama minuutti menee lavuaarin ja hanan pesemiseen, sitten pinnat nopeasti rätillä ja lopuksi käsienpesu. Meidän asunto ei ole mikään miljoonakaupungin metroasema, jonka läpi sankat joukot ihmisiä viruksineen seilaa päivittäin, joten en näe mitään tarvetta kloriittijynssäykselle ennen kuin ensimmäinen noro iskee (muutenkin pyrin siivoamaan ekosti ja myrkyttömästi, enkä usko kotioloissa hyperhygieniaan). Tiskikoneeseen sopimattomat tiskit (nokkamukit, leikkuuveitset, puulastat ja paistinpannut) tiskaan joka ilta ja samalla pyyhin keittiön pinnat. Kun tekee pikkuisen aina kun ehtii ja jaksaa, ei kämppä ehdi muuttua viiden tunnin jynssäystä kaipaavaksi kaatopaikaksi.

Niin että mitä sitten tehtäisiin iltaisin, jos silloin ei ehdi ripustaa pyykkiä, siivota, käydä kaupassa? (Luin kyllä jostain blogista, ettei lapsen kanssa haluta koskaan käydä kaupassa tai laittaa ruokaa, koska se on poissa laatuajasta. No joo. Ehkä se kaupassakäyminen ei aina niin sykähdyttävää ole, mutta se on elämää.)

Meidän tilanteessa tietysti helpottaa se, että mun toimistopäivät on pari tuntia normaalia lyhyemmät. Ja se, ettei ole laittoman pitkiä työmatkoja, eikä isoja lapsia joita täytyy illasta toiseen roudata harrastuksiinsa. (Vai täytyykö oikeasti? Valintakysymyshän se on. Montako harrastusta ala-astelainen tahtoo ja henkisesti tai fyysisesti kykenee handlaamaan? Eikö ole mahdollista harrastaa niin lähellä kotia tai niin helppojen yhteyksien päässä että esimerkiksi kolmasluokkalainen lapsi voisi kulkea itse? Se onkin sitten ihan erilainen elämänvaihe erilaisine ongelmineen.)

Siirryin siitä pommittomuuden toteamisesta pohtimaan, mitä töihin meno mulle todellisuudessa merkitsee: Aikavarkaan päiväunien suoman oman ajan menetystä. Tällä hetkellä mä bloggaan, kokkaan (tai aloitan päivällisvalmistelut esimerkiksi pilkkomalla vihannekset valmiiksi) ja jumppaan (jaksaessani; viime aikoina aika heikosti) sillä aikaa kun Aikavaras nukkuu päiväuniaan. Mies on ollut viime aikoina iltaisin pääasiassa kotona, tervetullutta apua mulle ja ilahduttavaa riehumisseuraa Aikavarkaalle näin alkusyksyn työmatkaputken ja tulevan työreissusuman välissä. Mutta iltaisin mä olen jo puhki.

Nyt päivärytmi menee suunnilleen näin:

8.00 herätys, aamutoimet, aamupala ja aamutoimien jatko-osa sekä leikkimistä

10.00 ulos (tai kauppaan jos on pakottava tarve tai kurja ilma)
11.30 lounas, leikkiä ja lelujen kerääminen
12.30 Aikavarkaan päiväunet
15.00 välipala
16.30 ulos (tai kauppaan jos eilen tai aamulla ei ole käyty)
18.00 päivällinen, leikkimistä (mieluiten Isin kanssa), oleilua (mieluiten kaikki yhdessä) ja kotitöitä (yleensä Äidin tekeminä)
19.30 iltapesut
20.00 iltapala, lelujen kerääminen, lukemista ja iltatoimien jatko-osa
21.00 Aikavaras sänkyyn
 
Tammikuun puolivälistä eteenpäin arkemme näyttää kaiketi tältä:

6.30 oma herätys, aamutoimet ja aamupala

7.15 Aikavarkaan herätys, aamutoimet ja päiväkotiin toimitus (joko minä tai Mies) 
8.00 Aikavaras päiväkodin aamupalapöydässä
8.30 hyvät huomenet toimistolla
14.30 kone kiinni ja heippa pomolle
15.00 Aikavarkaan nouto päiväkodista

Mitäs sitten? Ulkoilua jos sää ja oma vointi sallii, tai ehkä kauppareissu; luulisi että juuri välipalan vetäisseenä Aikavaras jaksaa. Loppupäivä näyttäneekin samalta kuin tällä haavaa, paitsi että kaikki tapahtuu vähän aikaisemmin koska Aikavaras on herännyt ja syönyt välipalan nykyistä aikaisemmin.

Kysymys kuuluu: missä välissä mä bloggaan tai kirjoitan? Nykyisellään olen ysiltä illalla niin umpipoikki, ettei musta riitä koneen ääreen. Vaikka usein nukahdan vasta puoliltaöin, vetäydyn yleensä kymmenen maissa sänkyyn lukemaan, kun iltapala on mahassa, nokkamukit tiskattu ja keittiö riittävän siisti. Ehkä mä sitten jaksan, jos Aikavaras alkaa päiväkotirytmin takia mennä yöunilleen jo kasilta? Tai sitten en jaksa nykyisenkään vertaa, kun maha paisuu messeviin mittoihin ja olen istunut jo päivällä monta tuntia koneen ääressä.

No onhan aina ne aamuyöt. Kun Unirosvo potkii mut hereille, pitää ravata vessassa , harjoitussupistelee jatkuvalla syötöllä eikä uni enää tule. Voihan silloin piipahtaa Bloggerissa kertomaan kuulumisia. Ai niin ja ne pahamaineiset lauantait. Viikon hirvein päivä: pitää näpytellä kaikki viikon varrella tekemättä jääneet postaukset nettiin.