Kikhernepihvejä, falafeleja ja paha paha suola

Halusin kokeilla tehdä itse falafeleja, mutta uppopaistamisen sijaan kypsentää pihvit tai pyörykät uunissa. Löysin sopivan helpon oloisen ohjeen Anton & Anton -blogista. Jätin lisätyn suolan pois ja tuplasin muiden ainesten määrän – ja hyvä niin, koska vain yhden kikhernetölkin volyymilla ruoka olisi saattanut loppua kesken.

 

Yhdeksäntoista niitä tuli

 

Pari huomiota tuosta reseptistä:

Anton & Antonin ohjeessa puhutaan n. 250 gramman tölkistä kikherneitä. Järkeilin sen tarkoittavan valuttamatonta painoa. Suosin keittiössä Go Green -merkin kikherneitä; tölkin nettopaino on 285 g, valutettuna 170 g. Ihan sopivaksi koostumus tuntui muodostuvan, kun käytin kaksi tölkkiä ja tuplasin kaikkien muiden ainesten määrän. Valkosipulin määrä tuntui ja tuoksui aika tymäkältä valmistusvaiheessa, mutta lopputuloksessa se ei haitannut lainkaan. Jauhetun kuminan korvasin juustokuminalla eli jeeralla, koska sitä löytyi maustekaapista jo valmiiksi enkä kauheasti tykkää tavallisesta kuminasta. Lisäksi monessa muussa selaamassani falafelreseptissä käytettiin jeeraa, joka on tärkeä mauste myös hummuksessa eli kikhernetahnassa.

Ihkaoikeat falafelit tehdään kuivatuista, rouhituista ja yön yli liotetuista kikherneistä, joten tämä versio taisi kuitenkin olla enemmänkin kikhernepihvi kuin autenttinen falafel. Ihan pikaisesti ruoka ei silti valmistunut, koska mulla ainakin kesti puolisen tuntia survoa haarukalla kaksi tölkillistä kikherneitä. Ja ranne ei kiittänyt. Parin vuoden takaisesta hummuksenvalmistusepisodista opin, ettei sauvasekoitin oikein toimi kikherneisiin ilman huomattavaa nestemäärää, ja toisaalta: se ääni. Aikavaras nukkui sinä päivänä levotonta päiväunta, enkä halunnut herättää kaveria yhtäkkisellä surauttelulla.  

 

Luomua, nopeaa ja e-kooditonta, mutta entä se suolan määrä?

 

Taannoin matkaan lähti hetken mielijohteesta Punnitse&Säästä-kaupasta Orgranin falafel-mix eli luomukuiva-ainespakkaus falafelien tekoon. Voisihan noitakin kokeilla joku päivä, kun on kiire ja tahtoo jotain vähän erilaista, järkeilin. Ja tietysti se päivä koitti aika pian.

Valmistus oli helppoa ja vikkelää: kuiva-aineet kulhoon, sekaan vettä ja öljyä, 15 minuutin odotus, pihveiksi muotoilu ja uuniin. (Paketti ohjeisti vain perinteiseen uppopaistoon, mutta siihen en kotikeittiössä taivu ja siksi lisäsin taikinaan reilusti öljyä ennen uunitusta.)

Kaikille perheenjäsenille maistui, myös Aikavarkaalle suhteellisesta mausteisuudesta huolimatta. Tämä kokeilu itse asiassa antoikin pontta tehdä kikhernepihvejä ihan alusta asti itse. Aika kalliiksihan nuo itse tehtyihin verrattuna tulevat, mutta se aika! Ei sitä joka päivä riitä puolentoista tunnin keittiösessioihin ja siivouskarnevaaleihin, kun kuitenkin pitää myös ulkoilla ja käydä kaupassa ja hups, ruoan pitäisikin olla jo pöydässä.

Toinen kokeilukerta oli pettymys. Tulos oli kuivakka, ja päällimmäiseksi jäi ajatus: ne itsetehdyt oli paljon parempia. Aikavaras tuntui (imartelevasti) olevan samaa mieltä.  Go Greenillä on myös kiva papumix-tölkki, jonka sisältö musertuu luontaisesti kikherneitä auliimmin haarukan alla. Seuraavan palkokasvipihvipäivän tullen kokeilen niitä kikherneiden sijaan. 

Suolan määrä noissa puolivalmisteluomufalafeleissa jäi pohdituttamaan. Taaperoikäinen ei tarvitse yhtään enempää suolaa kuin perusruoassa luonnostaan on, ja liika suola kuormittaa elimistöä. Natriumia on luontaisesti esimerkiksi maidossa ja vihanneksissa. Tavallisesti kokatessa en käytä ollenkaan lisättyä suolaa. Mausteet ja liemikuutiot valitsen suolattomina (lukuun ottamatta thai-mausteita – esimerkiksi vihreää currytahnaa tai kalakastiketta ei saa ilman kohtuurunsasta suolaisuutta). Ja jos lykkään uuniin juustokuorrutetun vuokaruoan, kuorin Aikavarkaan annoksesta juustot itselleni (win-win!).

 

Suolatonta sitruunapippuria ja suolattomia kasvisliemikuutioita

 

Orgranin falafel-mixin sisältämän suolan määrä on ilmoitettu vähän hämärästi ja osin epäjohdonmukaisesti, mutta loppulaskelmani mukaan 100 grammaa tuota pika-falafeljauhetta sisältää 0,6 g natriumia eli 1,5 g suolaa (muistaakseni natriumin määrä pitää 2,5-kertoa, jos haluaa tietää miten paljon suolaa tuotteessa on). Koko paketissa on 200 g kuiva-ainesta, ja valmiista falafelsatsista Aikavaras haukkasi korkeintaan neljänneksen. En jaksa suorittaa loppuun koko laskelmaa, vaan päätän että tuskin lapsi satunnaisesta tavallista suolaisemmasta ateriasta pilalle menee. 

Ja joka tapauksessa se saa sitten tammikuusta eteenpäin päiväkodissa tuntumaa nakkeihin ja sokerijogurtteihin. 

(...ja marssii ennen pitkää kotiin ja vaatii teurasjätenugetteja uunilohen sijaan, toffeevanukasta  ja rusinoita maustamattoman viilin ja klementiininpalasten tilalle. Kauhistuttava tulevaisuus: lapsestani tulee saarioispoika.)