Viime
kuukaudet Aikavaras on leikkinyt suihkun jälkeen pöö-leikkiä eli vetänyt
pyyhkeen päänsä yli ja sanonut pöö.
Vanhemman rooli on arvuutella, kuka pyyhkeen alla piileksii ja missä on oma
Aikavaras.
”Onko
siellä…hmm… Nuuskamuikkunen? Ai ei? Onko siellä… Drontti Edward? Eikö? No kuka siellä
on, ja missä on Äidin oma Aikavaras?”
Pitkään
vastaus arvuutteluihin oli eiiii..., ja lopuksi lapsi paljasti, kuka pyyhkeen alta
löytyi: ”Aikavaras!”
Jo on aikoihin eletty! Aikavaras kävelee säntäilemättä vaunujen vieressä puistoon ja pitää vapaaehtoisesti kiinni. Käsi ylös, kuka olisi uskonut? |
Sitten
alkoi kiinnostavampi vaihe: ”Pöö!
Tääjjä on...”
Lapsen
suusta ei aina kuulu totuus. Pyyhkeen alla on piileksinyt muun muassa
Isomamma, pari päiväkotikaveria ja aika usein naapurin eläkeläissetä (tämä aina
hätkähdyttää, koska pöö-leikin aikaan kuivaan suihkunurkkausta aika lailla
eevan asussa).
Unirosvo nukkuu. Hetken. Taisi vetää päiväunikiintiönsä täyteen parin ekan elinkuukautensa aikana, kun on nykyisin hieman pätkäinen päivänukkuja verrattuna Aikavarkaaseen tämän ikäisenä. |
Nyt
Aikavaras ei enää malta odottaa pyyhevaihetta vaan alkaa leikkiä pöötä jo
aiemmin. Suihkulelut lattialle ja pesuvati päähän, siinähän sitä piilossa
ollaan.
Itse
asiassa tyyppi ei enää malta odottaa sitäkään, että mä arvuuttelen, vaan hoitaa
itse senkin:
”Pöö!
Onko siiä… Emuhhi (Hemuli)? Ei oo! Onko siiä… ”
***
Muutama
päivä sitten Aikavaras kävi Miehen kanssa allergiatesteissä. Verikokeen jälkeen
pipikohtaan liimattiin Nalle Puh -laastari. Sitä ei tietenkään saa ottaa pois.
Aikavaras repii laastaristakin arvuutteluleikkiä: ”Onko siinä… Muumi-aakson
postisetä? Ei ooooo! On Nanne Puh! Nanne Puh ei oo Muumeissa! Onko siinä… Isi!
Eiiii! Isi ei oo Nanne Puhissa!”
Selväpä
se. Siitä verikokeesta sen verran, että potilas oli saanut siellä mehua. Aikavaras oli
kuulemma juonut mehua tyytyväisenä ja kysynyt: ”Onko hyvää mehua?” Kysymys oli
otettu retorisena, mutta Aikavaras ei siihen tyytynyt vaan tokaisi
painokkaammin: ”Onko hyvää mehua!” Miehen kuului ilmeisesti tiedustella juoman maistuvuudesta.
”Okei. No onko
hyvää mehua?”
”Onnnnnn!”
***
Iltapesuista
puolestaan vielä sen verran, että moni päätön kohellus sai selityksensä, kun Aikavaras
otti tavakseen kylppäristä poistuessaan taputtaa pyyhekuivaa tukkaansa ja
ilmoittaa: ”Pää on melkein tyhjä.”
Meilläkin on nyt suosiossa piiloleikki, mutta sellaisena versiona, että esikoinen seisoo jossain hyvin näkyvällä paikalla, enkä mä ole löytävinäni sitä vaan etsin kaikista hassuista paikoista, kunnes lopulta tosi teatraalisesti löydänkin tytön...ja nyt se on ruvennut etsimään mua samalla lailla, mikä on aika viihdyttävää.
VastaaPoistaOn nää mahtavia :-) Puheen ja mielikuvituksen kehittymisen seuraaminen on kyllä vielä kutkuttavampaa kuin etukäteen kuvittelin.
Poista