Veljesvertailua, neuvola-asiaa ja puistokuvia

Kolmenkymmenenyhden vuoden takaisen äitiyspakkauksen valko-mintunvihreäraidallinen froteehaalari, kokoa 70 cm, alkoi toissavuonna puristaa Aikavarasta mahan kohdalta liikaa jo siinä vaiheessa kun sukkaosiin jäi kymmenen senttiä tyhjää. Nyt samainen vaatekappale istuu Unirosvolle kuin olisi mittatilauksena tehty. Tiistainen 3-kuukautisneuvola paljastikin eron veljesten mitoissa: kolmen kuukauden ja yhden viikon iässä Unirosvo on muutaman sentin pitempi ja puoli kiloa kevyempi kuin Aikavaras saman ikäisenä. 

Puistossa - 160-senttisenä tuntuu eksoottiselta näyttää hetken pitkäsääriseltä

Myös veljesten kasvonpiirteissä ja ilmeissä on huomattavia eroja, siis ihan Aikavarkaan vauvakuviin verraten ja niitä aikoja muistellen. Unirosvon kasvot ovat hiukan kapeammat, nenä aavistuksen kyömympi ja huulet vähän ohuemmat kuin Aikavarkaalla, jonka kasvoista puuttuivat ja puuttuvat yhä terävät kulmat. Unirosvo onkin selvästi perinyt enemmän kasvonpiirteitä multa, samoin värityksensä. Aikavaras syntyi tummatukkaisena ja kasvoi vaaleanruskeatukkaiseksi taaperoksi, olemukseltaan samannäköiseksi kuin Mies lapsuuskuvissaan. Iho on aina ollut keltasävyinen, päivettyneen näköinen, ja jo muutama ulkona leikitty iltapäivä toi keväällä väriä kämmenselkiin ja poskipäihin enemmän kuin mitä minä onnistun keräämään koko kesänä. Unirosvon hiushaituvat sen sijaan ovat hopeanvaaleita ja ihon sävy selvästi vaaleampi ja punertavampi kuin Aikavarkaalla (Mies tiedusteli peräti, mahtaako Unirosvo olla albiino...); minun pisamaisenvaaleat, aurinkoherkät geenit siellä koputtelevat.   

Ihania iltapäiviä, kun tuulessa tuoksuu syksy mutta yksi paita riittää

Pikkuveli nukkuu varjossa

Takaisin neuvolaan. Painonnousu oli kuluneilta neljältä viikolta suosituksia katsoen vähän alakanttiin – pituutta taas oli tullut reippaasti ja motorinen kehitys edennyt normaalisti, joten ei huolta, etenkään kun Unirosvo on erittäin perustyytyväinen eikä imetyksessä ole liiemmin ongelmia (joskus heruu vähän hitaasti, jos ei saa syöttäessä istua rauhassa paikallaan tai pitää samalla komennella Aikavarasta). Pään kasvu oli mittausten mukaan hidastunut, mutta koska aukileet tuntuivat hyvin (eli ennenaikaiseen luutumiseen sentit eivät viittaa) eikä kasvukäyrä vielä mennyt lähellekään hälyrajaa, neuvolantäti tuumasi että menee varmaan ihan sykäyksittäin kasvamisen piikkiin, ja seuraava neuvolakin on jo kolmen viikon päästä. Ihan pikkuisen huolestuin silti, ja koitan siksi välttää googlailua. 

Lajiteltiin kiviä: litteä kivi, pyöreä kivi, tosi iso kivi, tosi pieni kivi, peruspikkukivi, musta kivi, valkoinen kivi, harmaa kivi, punertava kivi.

Keinusta Aikavaras siirtyi hiekkalaatikon reunalle ja alkoi laulaa: "Hämähämähäkki kiipes langalle. Tuli sade rankka, hämähäkin kuivas..." (tai oikeastaan: "Ämä-ätti, ämä-ätti, piipis annahhi. Tuji aje ankka, ämä-ätin puuvas...")

Tuli rotavirusrokotteen toka annos ja ne piikit, joista en koskaan lunttaamatta muista mitä vastaan ne ovat, yksi kumpaankin reiteen. Enpä olisi uskonut, että vauva voi reagoida niin pienesti lihakseen pistettävään rokotukseen. Muutama itkunparkaisu, jotka rauhoittuivat saman tien rintaa vasten tuudittamalla. Illalla reisiä kyllä selvästi aristi, ja lääkitsin tavallista itkuisemman (eli ylipäätään itkuisen) Unirosvon supolla. Tunnin nokosten jälkeen pinnasängystä heräsi taas aurinkoinen, jokelteleva, peiliin katsomisesta riemastuva 6200-grammainen pötkylä. 

Vaaleat hahtuvat vastavalossa

Facebook-statuksissa ja blogipostauksissani en käytä hymiötyyppisiä merkkejä, mutta tähän on pakko laittaa loppukaneetiksi: <3