Äitiys haisee…

…hieltä.

Tutustuin Aikavarkaan syntymän jälkeen ilmiöön nimeltään imetyshiki.

Ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen heräsin joka yö puoli tuntia nukahtamisen jälkeen (eli puoli tuntia ennen seuraavaa imetystä) tyyny, lakana ja sukat litimärkinä hiestä. Yöhikoilu kesti onneksi vain joitain viikkoja, mutta päivähikoilu on jokapäiväinen riesa, etenkin jos pitää edustaa (lue: käydä neuvolassa, kylässä tai vauvajumpassa). Kainalot ovat jatkuvasti märät tai vähintään nihkeät. Kun olen vasta saanut vaunut ulos varastosta ja Aikavarkaan pakatuksi makuupussiinsa, takkini sisällä muhii sellainen hienhaju, jonka aiemmin liitin vain yläasteen poikien pukuhuoneeseen.

Ristiäiskuvissa kainaloitani koristavat elegantit hikiläiskät.

Valikoimaa löytyisi, mutta...

Oman särmänsä hikoiluongelmaani tuo se, että Aikavaras tykkää syödessään tunkea kätensä ruokapöydän kainaloon ja puristella. Ja ei-syödessä Aikavaras tykkää natustaa omia sormiaan. Koko ajan. En hoida niagarakainaloitani antiperspirantilla, koska en halua viisikuiseni ravitsevan itseään alumiiniyhdisteillä. Mikään myrkkyä laimeampi näihin ei tehoa. Ehkä onnettomin kokeilu oli kristallikivi. Sen jälkeen kainalot haisivat pahemmalta kuin ilman mitään.

Aikoinaan taistelin märkiä kainaloita vastaan mm. Triple Dryllä (myrkympi versio antiperspirantista). Sitten sain luonnonkosmetiikkaherätyksen. Päätin vaihtaa käyttämäni kemikaaliarmadan suppeampaan valikoimaan luonnonkosmetiikkaa. Ei enää parabeeneja, hormonihäiritsijöinä toimivia kemikaaleja, joita käytetään yleisesti voiteissa. Ei enää mineraaliöljyä, joka kauniilta kalskahtavasta nimestään huolimatta on itse asiassa petrokemian jäteöljyä.
Eikä enää alumiiniyhdisteitä kainaloihin hikirauhasia tukkimaan.

Voimattomat - eikä tuo keskimmäinen edes ole luonnonkosmetiikkaa

Äidilläni oli joskus ystävätär, jonka hikirauhaset eivät toimineet. Mikä ihana, onnellistava vika, ajattelin, ja taisin sanoa sen ääneenkin kuultuani asiasta. Äiti kuittasi haikailuni kertomalla, että tällä naisella on saunassa ja helteelläkin aina todella tukalat voitavat. Kun ei hikoile, lämmönsäätely on vaikeaa.

Varmasti onkin. Mutta helteellä olo voi olla tukala, vaikka hikoilisi kaksi litraa per puoli tuntia per yksi neliösenttimetri ihoa. Mikäli hikoilemattomuuden ja tämän jatkuvan valumisen väliltä ei löydy maltillista, funktionaalista keskitietä, luopuisin laulellen saunasta, jos saisin vastapainoksi varmuuden siitä, etten haise hieltä.

Ja ettei Aikavarkaan hoitolaukun vetoketju repeä vauvajumppaan mennessä, koska mun pitää pakata itselleni mukaan kaksi vaihtopaitaa parin tunnin reissuun.