Kaikista puolihysteerisistä varotoimenpiteistäni huolimatta
Aikavaras on poiminut itseensä sen verran viruksia, että eilen illalla pikku sieraimet täyttyivät
limasta.
Mies totesi, että kylläpä tää tuntuu kivalta kun
se kerrankin pötköttää sylissä levollisesti. Ei rimpuile tai sätki, ei yritä
kääntyä eikä punnerra mihinkään suuntaan naama punaisena.
No kipeähän se oli. Nuhan puhkeaminen selitti myös, miksi
Aikavaras yhtäkkiä pelkäsi linkoavaa pesukonetta, alkoi itkeä
perunaporkkanasoseen takia eikä piristynyt edes siitä äänestä, joka kuuluu kun väännän
kestovaipan huuhdeltua bambuhamppuimua lavuaarin päällä kuivaksi. (Tavallisesti
se kirvoittaa melkoisen hihityksen. Luulee varmaan että kaikki kankaasta
tirisevä neste on sen omaa pissaa.)
Kuumetta ei tullut, ja sitä rauhallista pötköttämistäkin
kesti vain tunnin. Tukkoisesta nenästä huolimatta kaveri jaksoi pian
naureskella ja riehua.
Nuhanenän hoivaamisen lomassa manailin itsekseni: Mies on lähdössä työmatkalle ja tää räkätauti ei ainakaan auta Aikavarasta nukkumaan rauhallisemmin. Olin väärässä. Mies kyllä lähti taksin kyydissä aamukuudelta tekemään jotain tärkeää jossain muualla, mutta ensimmäinen nuhayö sujui Aikavarkaalta nukkumisen merkeissä. Pitkästä aikaa viereisestä huoneesta ei kuulunut tutin perään itkeskelyä tai kääntymisvenkoiluun kyllästymistä useaan tuntiin. Potilas nukkui rauhallisesti kuusi tuntia putkeen ennen kuin heräsi nälkäisenä. Nenä oli täynnä limaa, mutta Aikavaras oli niin väsynyt että röyhtäytyksen jälkeen sain rauhassa käytellä NenäFriidaa ja turauttaa perään (tai siis nenään) hövelin annoksen suolaliuostippoja.
Nuhanenän hoivaamisen lomassa manailin itsekseni: Mies on lähdössä työmatkalle ja tää räkätauti ei ainakaan auta Aikavarasta nukkumaan rauhallisemmin. Olin väärässä. Mies kyllä lähti taksin kyydissä aamukuudelta tekemään jotain tärkeää jossain muualla, mutta ensimmäinen nuhayö sujui Aikavarkaalta nukkumisen merkeissä. Pitkästä aikaa viereisestä huoneesta ei kuulunut tutin perään itkeskelyä tai kääntymisvenkoiluun kyllästymistä useaan tuntiin. Potilas nukkui rauhallisesti kuusi tuntia putkeen ennen kuin heräsi nälkäisenä. Nenä oli täynnä limaa, mutta Aikavaras oli niin väsynyt että röyhtäytyksen jälkeen sain rauhassa käytellä NenäFriidaa ja turauttaa perään (tai siis nenään) hövelin annoksen suolaliuostippoja.
 |
| Vauvankidutusvälineistöä pesun jälkeen |
Näin ollen mäkin sain vihdoin nukkua hyvin, eikö vain?
Totta kai. Mitä nyt heräilin parin tunnin välein
tarkistamaan, onko Aikavarkaalla hengitysvaikeuksia ja tuntuuko se kuumeiselta
ja onko pinnasängyn alla mörköjä.
Aamupäivällä Aikavaras tykkäsi luumusoseesta mutta riiteli NenäFriidan kanssa. Onhan se aika vulgaari toimenpide, kun äiti imee nenästä räkää
letkun kanssa. Tyhjennyksen jälkeen sieraimiin
anteliaasti annostellut suolaliuostipat eivät aiheuttaneet vastustelua, onneksi.
Kun päiväuniaika saapui, Aikavaras nukahti rauhallisesti.
Näin ollen mäkin sain levätä, eikö vain?
Totta kai. Mitä nyt imuroin, soseutin bataattia ja
kesäkurpitsaa, tiskasin, pyykkäsin, järjestin kaappeja. Lähdenkin tästä kiertelemään
ympäri naapurustoa kyselemässä, josko jollain on puulämmitys, voisin vähän hakata
halkoja. Jotta olen sitten iltahulinoiden aikaan ja räkätaudin mahdollisesti mun unettomuuden runtelemaan kehooni iskiessä tosi virkeä.
Hmmm, eikös niitä keittosuolatippoja pitäisi laittaa ennen Fridan käyttöä? Niin me ainakin tehtiin. Pehmentää räkää, että tulee helpommin ulos. :)
VastaaPoistaMuita hyviä vinkkejä, jotka meillä toimineet (olette saattaneet koittaa tietty jo) ovat:
Valkosipulia paloiteltuna harsossa makkarissa, avaa röörit melkein naapureiltakin. :D
Pikkuisen sängyn päädyn nostaminen.
Höyryhengitys. Toteutimme niin, että menin itse todella kuumaan suihkuun ja H oli pikku-A:n kanssa kylppärissä hengailemassa. :)
Pikaista paranemista poitsulle! Toivottavasti tervehdytte ensi viikon tansseihin mennessä. :)
Joo, periaatteessa, mutta kokeilemalla huomasin, että nenätyhjennyksen jälkeen tippojen käyttö hidastaa sierainten täyttymistä uudestaan. Lima oli sitä paitsi sen verran nestemäistä, että tuli helposti NenäFriidan kanssa ulos - kunhan sain Aikavarkaan pään pysymään sen verran paikoillaan että pääsin asettelemaan suppilon sieraimeen. (Helpommin sanottu kuin tehty.)
VastaaPoistaNoi muut kikat on myös tuttuja, mutta niitä ei jouduttu kokeilemaan, kun kaveri nukkui kipeänä muutenkin paremmin kuin terveenä, ja nuha tuntui kestävän vain tiistai-illan ja keskiviikon. Paitsi sitä höyryhengitystä, mutta sitäkin siksi että pääsin itse väliaikaisyksinhuoltajana käymään suihkussa.
Omasta lapsuudestani muistan sipulirenkaat, jotka roikkuivat pinnasängyn laidoista naruilla. Toimii kuulemma vieläkin, vaikka ei enää eletäkään 80-lukua, lähetti Äitini terveisiä.
Aikavaras oli tosiaan jo eilen 80-prosenttisesti tervehtynyt. Mulla sen sijaan karvasteli kurkku ja karvastelee edelleen - ja Mies tuli eilen työreissultaan kotiin 39 asteen kuumeessa. Nice! Pystyn kuvittelemaan miten tämä menee: Mies sairastaa sohvanpohjalla viikonlopun yli ja minä kärvistelen kurkkukaktukseni kanssa olematta kuitenkaan kunnolla kipeä. Mies lähtee maanantaina seuraavalle työmatkalleen, ja pam, mun tauti puhkeaa täyteen kukoistukseensa kun jään kaksin Aikavarkaan kanssa.
Toivottavasti emme tiistain vauvatanssissa tartuttaneet muita. Muistelen että ainakin kaksi tyttölasta silitteli Aikavarkaan kättä. En tajunnut, että risaiset yö- ja päiväunet ja tavanomaista itkuisempi käytös johtui puhkeamassa olevasta nuhasta. Tietysti oltaisiin jätetty aktiivisuus väliin, jos olisin tiennyt että kaveri on parin tunnin päästä kipeä.
Mukavaa viikonloppua teille! Toivottavasti kaktus kuolee ja nähdään ensi viikon päivätansseissa.