Herra Rokon paha yskä ja kotipäivän yllätysmomentti

Aikavarkaan viimeinen kokopäivähoitopäivä oli eilen. Tuntuu kivalta, että lapsi pääsee jatkossa aktiiviaamupäivän jälkeen omaan sänkyyn päiväunille. 

Osasyy on varmasti se, että niin pian päivähoidon aloittamisen jälkeen olosuhteet muuttuivat, kun mun lomautuksen takia päivähoitopaikka puolipäiväistettiin. Toisaalta se taatusti johtuu osaltaan siitäkin, että 

a) päiväkodin hälinässä Aikavaras vaikuttaa vielä aika pieneltä, vaikka kuulemma onkin hurjan reipas ja yllättävän rohkea, utelias ja osallistuva

b) kaikki suunniteltu puuha päiväkodissa tapahtuu aamupäivisin, kun taas päiväunen ja välipalan jälkeen lapset (tai ainakin mun lapsi) ehtivät maalata lattian kuolalla ja räällä, syödä pöydän alta jonkun toisen kurkunpalanpuolikasta ja muhia verhon takana vaippa haisten, kun yksi hoitajista on lähtenyt jo kotiin ja ne kaksi muuta ovat pottapuuhissa vessassa ja pukemassa seuraavaa kotiin- tai pihallemenijää.  

Tänään vietämme kotipäivää. Eilen mulla oli neuvola hankalaan aikaan ja muutama muu juttu kaipasi hoitamista (muistan myös tulevaisuudessa, että puolikuntoisena+raskaana+nälkäisenä ei kannata lastata ruokakaupassa ostoskoria yhtä täyteen kuin rattaiden kanssa asioidessa - ellei halua ylitsepääsemättömän raskasta ja supistelevaa kotimatkaa painavan repun, kahden painavan kangaskassin, vaippapaketin ja talouspaperipakkauksen kanssa), joten Aikavaras oli vielä välipalaansa asti päiväkodissa. Kun hain lapsen hoidosta, hoitajat päivittelivät pahaa yskää. Aikavaras oli kuulemma yskinyt päiväunilla niin, ettei nukkumisesta tullut puolen tunnin jälkeen mitään. Oliko oikeastaan edes hoitokunnossa, yksi hoitajista kyseenalaisti, mutta korosti kuitenkin, että Aikavaras oli ollut tosi hyväntuulinen ja syönyt hyvin. (Sunnuntaina Aikavaras oli puuhannut kovasti, ulkoillut, nukkunut päiväunensa niin hyvin että piti herättää kesken kaiken, ja yönsä kaveri nukkui muuten läpeensä, paitsi että puoli yhdeltä tuli halipula-märkävaippa-herätys. Iltayöstä oli vähän yskimistä, mutta aamulla pinnasängyssä odotti hyväntuulinen, Isiä iloisesti huuteleva jäpikkä, jonka nenäkään ei ollut enää vuotanut yön aikana. Mielessä ei käynyt, että lapsi ei olisi hoitokunnossa, kun päiväkoti muutenkin oli täynnä niitä kestoyskäisiä, rohtumanenäisiä taaperoita.)

Viime yönä Aikavaras yskikin ilta- ja aamuyöllä paljon, mutta ei herännyt yskäänsä vaan nukkui siitä huolimatta kellon ympäri. Päätin silti siinä kuuden maissa, että lepäillään nyt sitten niin pitkään kuin unta riittää ja annetaan hoitajille aamupäivä lomaa Aikavarkaan yskän ihmettelystä. Pikkulasten yskähän voi kestää viikkotolkulla, ja pakkaskeleillä kuiva sisäilma tuskin auttaa asiaa. Viikonlopun lääkärikäynnillä keuhkot ja korvat todettiin putipuhtaiksi, joten myönnän avoimesti, että mua ei huoleta (vaikka tuntuuhan se ilkeältä kuunnella yskää, jolle ei voi tehdä mitään). En vain jaksanut kohdata mahdollista syyllistystä siitä, että tuon ajoittaisia yskänpuuskia saavan lapsen leikkimään, vaikka olen itse vain kotona. 

Toisaalta meillä oli kerrankin rento kotiaamupäivä. Aikavaras jaksoi leikkiä – yskimättä – kaikessa rauhassa leegoilla yli puoli tuntia. Yksin! Varmistipa vielä mun poissa pysymisen sulkemalla huoneensa oven. Ja sulkemalla sen aina uudestaan kun kurkkasin että eikö se oikeasti kaipaa seuraa. En tiennyt, miten kauan luksus jatkuisi, joten ei siinä oikein uskaltanut alkaa tehdä mitään aikuisten juttuja. Toisaalta jos olisin alkanut kolistella keittiössä ruoanlaittomielessä, kaverin leego-zen olisi taatusti häiriintynyt ja mun puuhat keskeytyneet heti alkuunsa. Joten kirja käteen ja sohvalle (eihän siitä lukemisesta tullut mitään, kun ihmettelin uudenlaista tilannetta ja kuuntelin koko ajan, vieläkö leegot kolisevat vai onko oven takana tekeillä jotain mahdollisesti epäsuotavaa. Kävi mielessä esimerkiksi, että jos vaippa onkin heti vaihtamisen jälkeen saanut uutta täytettä ja sen jälkeen seinät uutta väriä ja kuviointia. Ei mahdotonta enää sekään tuolla mielikuvituksella ja motoriikalla)! Rauhalliset leikit jatkuivat vielä lähemmäs tunnin seurankaipuunkin iskettyä. Ei voi valittaa.  

Ai niin, se rokko. Tai okko, kuten Aikavaras nyt toteaa kaikista mun luomista ja Pikkuherra Rokon [ärra okon] itsensä aikaansaamia raapimis- tai puremisjäljistä mun käsivarsissa. Perjantain jälkeen Aikavarkaaseen ei ilmaantunut uusia näppylöitä, ja ne entiset huomaa enää vain jos osaa oikein katsoa. Myös ihon kunto on parantunut jättiharppauksella kauttaaltaan Miniderm-rasvaan siirtymisen jälkeen. Voin muuten sanoa, että on huomattavasti mukavampaa rasvata lasta, kun rasvaaminen ei enää silminnähden kirvele. Varmasti myös enterorokko osaltaan pahensi poskien punoitusta viime viikolla. 

Valtakunnanpuolikkaassa siis kaikki mukavasti. Neuvolassakin oli eilen arvot kohdillaan, verenpaine sun muut, ja tietysti ne tsup-tsup-tsup-sydänäänet, jotka välillä katkesivat siihen hassuun ääneen joka kuuluu kun vauva potkaisee anturia niin että vatsa pomppaa sentin ylöspäin.