Kotona taas

Reissu takana, isoja muutoksia arkeen edessä. Tänään eletään välitilassa.

Hyvin sujui: sekä Lontoon-matka että Aikavarkaan viikonloppukyläily. Aina verensokerin laskiessa muhun iski kyllä kauhea ikävä, samoin kotimatkalla kun eka lento oli kriittisesti myöhässä ja muutaman tunnin ajan oli epäselvää, odottaako Turun lento mua ja pääsenkö yöksi kotiin. Aikavaras puolestaan viihtyi kuulemma erinomaisesti. Hoitokassiin pakattuja Panadoleja tai Kela-korttiakaan ei tarvittu. Onneksi jonkinlaista kitinää kuului aina välillä, totaalikitisemättömyyshän olisi merkki siitä, että a) lapsella on kotona kaikki huonosti, tai b) lapsella on kylässä turvaton olo ja kitinät säästetään Äitiä varten.

No säästettiinhän niitä kotiin astikin sentään. Aikavaras palautettiin kymmeneksi ja jäätiin suoraan leikkipaikalle ja puistoon. Siellä homma vielä sujui. Kotiinpaluu ja riisuminenkin sujui. Tuulikaapista kaveri säntäsi suoraan kirjakorilleen ja naama hiekkaisena alkoi selata kirjojaan läpi. Sitten alkoi alamäki, johon sisältyi kaiken vastustamista itkemällä, hakkaamalla päätä seinään, hakkaamalla Äidin naamaa nyrkeillä, rimpuilemalla ja huutamalla kuin hyeena. Umpiväsynyt taapero nukahti päiväunilleen vasta kahdenkymmenen minuutin kurkku suorana huutamisen jälkeen.

Nyt uuvuttaa muakin. En juuri koskaan nuku hotellissa hyvin, eikä tämäkään matka ollut poikkeus, ja vaikka viime yönä avasin kotioven juuri ennen kurpitsaksi muuttumista eli minuuttia vaille kaksitoista, uni tuli vasta kolmen maissa. Ja meni joskus seiskan jälkeen. Lisäksi ei uskoisi, miten tällainen 20. raskausviikon vatsakin voi kuormittaa kehoa jo näin paljon. Jatkuva hengästyminen, nuutunut fiilis ja herkästi särkevä pää, kestotukkoinen nenä, supistuksia rappusia ylös kiivetessä ja vähän muutenkin, kumartelun ja kyykistelyn stimuloimat alavatsakivut... Eikä se tästä ainakaan helpotu (mutta sitä kannattaa välttää ajattelemasta jos suinkin voi)!

Mutta vielä kuvaterveisiä Lontoosta:

Brook Green Hotel. Sijaitsee Hammersmithin kaupunginosassa, jossa kaveripariskuntammekin asui. Ekana iltana illastimme hotellia vastapäätä majailevassa tapasravintolassa (Los Molinos), jonka tapaslista oli niin kattava että tällainen ruokansa ilman listeriaa ja toksoplasmaa tahtovakin sai mahansa turvallisesti täyteen.

 

Huone oli persoonallinen ja kivan näköinen. Miinuksena mainittakoon vain palovaroittimen kirkas vihreä lamppu, joka muiden lamppujen sammuttua valaisi koko huoneen vihreäksi.

Öinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta

 

Lauantain harmaassa säässä suunnattiin London Eye -maailmanpyörään katsomaan tihkusateen läpi levittäytyvää kaupunkia yläilmoista.

 

Thames ja niitä kuuluisia rakennuksia London Eyesta nähtynä. Etukäteen säätiedotuksissa komeilleet kaksi pisaraa vähän arveluttivat, mutta lopulta sade pelkistyi sellaiseksi ajoittaiseksi tihkuksi, josta selvisi hyvin ilman sadevarusteita ja joka ei levittänyt edes vesiliukoista ripsiväriä.

Maailmanpyörän jälkeen jonotettiin suunnilleen kymmenentuhannen muun turistin kanssa Natural History Museumiin katsomaan hevisauruksia.

Dino-osasto tuli nähtyä ihan perusteellisesti, mutta museo on niin iso että siellä pitäisi päästä käymään viikon ajan joka päivä parin tunnin verran. Kerralla aivot ja jalat ei kestä koko taloa.

Lauantai-iltana Mies meni kaverinsa kanssa jalkapallo-otteluun. Mä sain lepäillä muutaman tunnin hotellilla, sitten suunnattiin naisvoimin kaksilahkeisia vastaan Pera Mediterranean -ravintolaan Islingtoniin. Taas oli hyvää ruokaa, pääosin turkkilais-kreikkalaista.

 

Sunnuntaina Mies teki puoliltapäivin lähtöä kuuden tunnin junamatkalleen sinne missä seuraavat kaksi viikkoa viettää. Mä ehdin vielä lähteä Piccadilly Circuksen tuntumasta kiertoajelulle. Turisti- ja kaikki muutkin kaupat jäivät tehokkaasti käymättä, osittain siksi etten perusta shoppailusta ja osittain siksi että matkustin vain käsimatkatavaroiden kanssa enkä tiennyt miten tarkkaan paluumatkan lentoyhtiö pitää kiinni 8 kilon painorajastaan.

Aurinkokin pilkahteli...

...joten ulkoilin kiertoajelubussin open top -katolla.

Yllättävän tyhjiä katuja puolen päivän aikaan

Puistoissa vihersi nurmikko, mutta niinhän se vihertää Turussakin. Puut olivat paljaita ja kukat talvehtimassa.

Tower Bridge häämöttää

Nyt napaan myöhäinen lounas (keitto on kiehunut hellalla riittävän kauan), kun varsinaisella lounaalla pakastimesta löytyi murkinaa vain perheen tärkeimmälle. Sitten lepäämään, jos vielä hetkeksi ehtii ennen kiukkupussin heräämistä. Tuossa kuvien latautuessa kerkesin pesaista vessan (jos olisin kaatunut sohvalle, en olisi päässyt enää ylös), mutta joulukoristeet jääkööt mun puolesta pölyttymään vaikka juhannukseen asti.