Edellisen avautumispostauksen jälkeen ja Aikavarkaan kaupunkivaate-esittelyn jatkoksi vähän kevyempää matskua eetteriin.
En ole koskaan voinut tai halunnutkaan voida kehuskella trendikkyydellä. Muutamaan muoti-ilmiöön – ottamatta kantaa siihen, ovatko ne nykyisiä vai takavuosien sulaneita lumikasoja (koska mä en oikeastaan tiedä) – olen kuitenkin hurahtanut. Tai vähintään löytänyt niiden kantavan idean.
En ole koskaan voinut tai halunnutkaan voida kehuskella trendikkyydellä. Muutamaan muoti-ilmiöön – ottamatta kantaa siihen, ovatko ne nykyisiä vai takavuosien sulaneita lumikasoja (koska mä en oikeastaan tiedä) – olen kuitenkin hurahtanut. Tai vähintään löytänyt niiden kantavan idean.
Avainsana
varmaan on se kantava.
Saanen
esitellä kantavan naaraan käteviä vaatekappaleita:
PONCHO
Oli
aika, jolloin mua ei olisi saanut kirveelläkään pakotettua jonkun teltan
sisään. Mutta tässä on kasvuvaraa! Eikä se ala haista vaikka hikoilisin
steroidikuurilla pumppaavan voimanostajan tavoin!
LEPAKKOHIHAT
Koska
hikoilu. On luksusta, kun hihat eivät osu kainaloihin ja jää hautomaan ihoa
kestomärkinä koko loppupäiväksi.
KORKEAVYÖTÄRÖISET
HOUSUT
En mä
nyt moneen vuoteen ole liputtanut sellaisten teinilantiofarkkujenkaan puolesta
vaan suosinut kultaista keskitietä ihan mukavuussyistäkin. Samoista mukavuussyistä
nyt on pinnalla tällaiset rohkeasti erittäin korkeavyötäröiset alaosat (ja
edellisen raskauden perusteella voisin sanoa, että joustovyötärö on tärkeä osa
päivittäistä asukokonaisuutta vielä ainakin kuukauden verran poikkipöydällä
ponnistelemisen jälkeen).
Kuvausassistentti näköjään heitti tyhjän gefilus-kapselipurkin mallin jalkoihin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti