Ainoa tyttö täällä

Näköjään jossain alitajunnan uumenissa muutama aivosolu panikoi, että kohta asun täällä kolmen miespuolisen neljäntenä pyöränä. Ainoa naishenkilö olen toki tälläkin hetkellä, mutta kaksi vastaan yksi ei vielä ole niiiiin paha asetelma. Mieskään ei onneksi edusta mitään formuloita töllöttävää, moottoripyöriä tuunaavaa äijämiestyyppiä. Silti. Minä ja kolme miespuolista.

Sukupuolisensitiivisyyttä ylikorostavat lukijat klikatkoon nyt itsensä muille sivustoille: Uskoisin tähänastisten empiiristen havaintojen perusteella, että kahden poikalapsen taloudessa laastaria kuluu enemmän, meteli on kovempaa ja kuraa kulkeutuu matoille enemmän kuin jos meillä kasvaisi tyttölapsia. Ja jos annan vanhat barbini leikkeihin mukaan, voipi olla että nyt-puetaan-tälle-tää-ihana-mekko -hissuttelujen sijaan nukeilta lähtevät nopeasti raajat ja tukka veks, ja torsot päätyvät ajamaan traktorin kauhan kyydissä. Aikavaras kun nyt ainakin vaikuttaa luontaisesti aika erilaiselta kuin ne saman ikäiset pikkutytöt, joita olen viime aikoina kohdannut. 

Tulevaisuudessa pyykkitelineellä tuskin myöskään kuivuu kovin montaa pinkkiä lastenvaatetta (eikä mulla mustaan, turkoosiin ja ruskeaan pukeutuvalla, käytännöllisyyttä suosivalla, korkokenkiä välttelevällä epäprinsessallakaan niitä kovin montaa ole). Oransseja, limenvihreitä, kirkkaanpunaisia vaatteita kyllä, mutta en taida varta vasten pukea kolmevuotiaita poikalapsia pinkkiin pelkästään siksi, ”että emme tukisi perinteisiä ja haitallisia sukupuolirooleja”. Paitsi jos pojat itse haluavat. Sitä paitsi kaapissa pullistelee monta kassillista kouluikäisten serkkupoikien vanhoja vaatteita kokohaarukalla 110-140 cm, ja aika sini-vihreä-turkoosi-ruskea-painotteiselta värimaailma ensi silmäyksellä näyttää. Ja kun käytettyä, käyttökelpoista vaatetta kerran piisaa, miksi hankkia uutta tilalle? Niinpä. Eli olkoon joukossa mopopaitoja, loistakoon hempeys poissaolollaan. Lapsille muodostuviin asenteisiin voi onneksi vaikuttaa muutenkin kuin vaatteiden värin ja kuosin kautta.

Hups. Sivuraiteilta takaisin punaisen langan pariin: Kun apteekkireissulta kotiin suunnatessa bussin lähtöön oli vielä vartti aikaa, ja koitin ostaa Aikavarkaalle uusia sukkia, kassalle päätyikin uusi meikkipussi. 

(Sivuhuomautus: Miksi ihmeessä taaperoikäisten sukissa on pakko olla keskimäärin viisi kuvaa per sukka? Lopputuloksena on möykkyinen sukkaluomus, jonka sisäpuoli pullottaa irtolankoja. Varmaan tosi mukava lenkkarin sisällä puistossa juostessa.) 

Ja minkälainen!

Aiemmin meikkipussin virkaa ovat toimittaneet erinäiset mustat, vihreäraidalliset ja mattahopeiset pussukat. Simppeliä, neutraalia, ei kovin blingbling, vailla krumeluureja. Toisin kuin tämä fuksianvärinen ruusupussukka.

Mutta täytyyhän tästä tulevasta miesten valtakunnasta jotain tyttömäistä löytyä. 

(...toisaalta kohta Mies on täällä ainoa neljästä, joka ei tarvitse vaippoja.)