”Tänään
se on valmis”, on Miehen tulkinta.
Rv 37+0.
Raskaus lasketaan nyt täysiaikaiseksi.
 |
| Vastavaloa |
Eihän
Unirosvo vielä valmis ole. Aivojen kehitys jatkuu, keuhkot vahvistuvat, paino
nousee. Mitä pitempään kohti laskettua aikaa ja ehkä sen ylikin vauva kypsyy kohdussa, sitä valmiimmaksi se tulee ja
sitä virkeämpänä ja syömisintoisena se todennäköisesti syntyy.
Silti.
Valmiihkoa alkaa olla täälläkin: Aikavaras nukkuu jo kolmatta viikkoa Isossa Hyvässä Sängyssä; tutista luopumissuunnitelmaa lykättiin suosiolla; sairaalakassi odottaa puhelinta, kameraa ja latureita sekä lompakkoa ja kotiavaimia vaille valmiiksi pakattuna; sain pestyä ja järjestettyä Aikavarkaan vanhat vauvanvaatteet. Onnistuin jopa shoppailemaan itselleni vihdoinkin parit helposti jalkaan sujahtavat kesäkauden kengät; tähän asti olen hiihdellyt rikkinäisillä talvikengillä, kun viime kesän jälkeen tuli tehokkaasti heitettyä vesilintua kaikilla pohjasta puhkinaisilla tennareilla ja loafer-tyyppisillä kärjestä nauravilla kengillä. (Seuraavaksi pystyyn tyyliblogi.)
Viikon päästä on neuvolalääkäri. Viime kerralla lääkäritäti oli sitä mieltä, ettei kohdunkaulan tilannetta kannattanut tarkistaa, koska manuaalinen ärsytys olisi vain provosoinut jatkuvaa supistelua. Vaikka synnytys pelottaa edelleen enemmän kuin ekalla kierroksella, tällä lääkärikäynnillä kyllä valtuutan valkotakin rassaamaan paikkoja ihan kunnolla, josko tätäkidutusta
raskautta ei sitten enää tarvitsisi kestää neljän viikon verran.
***
Viikon päästä on neuvolalääkäri. Viime kerralla lääkäritäti oli sitä mieltä, ettei kohdunkaulan tilannetta kannattanut tarkistaa, koska manuaalinen ärsytys olisi vain provosoinut jatkuvaa supistelua. Vaikka synnytys pelottaa edelleen enemmän kuin ekalla kierroksella, tällä lääkärikäynnillä kyllä valtuutan valkotakin rassaamaan paikkoja ihan kunnolla, josko tätä
***
Ja
sitten tämä:
 |
| Yksi niistä lapuista, joita toivot näkeväsi päiväkodin ovessa. |
Henkilökunnan haastattelu selvitti, että isojen ryhmässä eräät vanhemmat raportoivat tyylikkäästi neljä kuukautta myöhässä, että heidän pers perheessään majailee uusia kotieläimiä. Vuodenvaihteesta asti niitä on kuulemma yritetty häätää, mutta ei vaan onnistu; olisiko siis mahdollista, että uusi tartunta tulee aina päiväkodista? No olisihan se, kiitos kun ilmoititte tästä näinkin pian, mutta toisaalta olisitte kyllä voineet avata suunne jo esimerkiksi seuraavana päivänä ettekä vasta viiden tehottoman matokuurin jälkeen... Kiinnostaisi tietää, onko kyseessä sama perhe, joka maaliskuun lopussa ilmoitti, että heiltä on löytynyt täitä. Niin siis tammi- ja helmikuussa. Eihän haittaa? Eipä ihme, että hoitajat vaikuttivat hitusen suivaantuneilta. Täitä ei onneksi maaliskuisessa tehotarkastuksessa löytynyt muilta päiväkotilaisilta, eikä ainakaan pienten ryhmässä ole vielä tehty matohavaintoja.
Peukut pystyyn, ettei tehdä vastaisuudessakaan, edes taskulampun valossa iltaöisin.
Peukut pystyyn, ettei tehdä vastaisuudessakaan, edes taskulampun valossa iltaöisin.
Oon pitkään lukenut jo sun blogia mutta pakko kommentoida nyt ihan ekaa kertaa - meillä on lähestulkoon samanikäiset pojat (omani syntynyt 08/2012) ja tänään itsellä rv 36+4, eli hauskasti samoissa mennään. Turun seudulla asutaan itsekin. Kaiken kertomasi perusteella kuulostaa myös siltä, että vois myös sanoa pojilla olevan melkoisen samanlainen luonne ja temperamentti.. Tsemppiä viimeisiin viikkoihin! Täällä ne on melkoista tasapainoilua tuon taaperon kanssa, mutta kaipa tätä jaksaa kun päivä kerrallaan ottaa.
VastaaPoistaNo nimenomaan päivä kerrallaan! :-) Pakko kysäistä, miten sun kroppa kestää loppuraskaudessa taaperon perässä juoksemisen?
PoistaMahtavaa että kommentoit :-) Ja yhtä lailla tsemppiä viimeisiin viikkoihin!
P.S. Ties vaikka törmättäisiin Tyksissä!
No todella todella kehnosti, oon kyllä ihaillut miten oot itse kestänyt vielä poitsun päiväkotiin kuskaamista, pukemista, miehen työmatkoja.. huh! Ite tuntuu, että teen vaan sen mitä on ihan pakko ja kun mies tulee töistä kotiin, makaan sohvalla kuin supisteleva lahna koko loppuillan :P
VastaaPoistaKyllä tässä vähän epätoivoiseksi tulis jos alkais miettiä kuinka paljon päiviä voi vielä olla edessä, mutta paras tosiaan ottaa hetki kerrallaan. Mutta kaiken, siis kaiken ylimääräisen puuhan koitan kyllä ulkoistaa niin hyvin kuin pystyn, ei kroppa vaan kestä enää. Oi sitä aikaa kun sai vain äippälomalla maata niin paljon kuin halusi.. nyt pelkkä prismareissukin tekee tiukkaa :D
Ja voi tosiaan hyvin olla että Tyksissäpä törmäämme!
Kurjaa kuulla, että jaksaminen on vähissä :-/ Toisaalta vertaistarinat helpottaa omaa oloa - mä oon varmaan onnistunut töissä ja kaveripiirin kauta törmäämään liikaa niihin supertapauksiin, jotka on "elämänsä kunnossa" ja käy body pumpissa rv 39+5...
PoistaAikavarasta odottaessa raskainta oli henkinen puoli, menettämisen pelko ja jatkuva onko-tää-normaalia -vatvominen. Silloin ajattelin, että olisi kiva kokej raskaus uudestaan vähän huolettomampana ja vähemmän stressaavana. No saamani piti, en vain tiennyt miten paljon rankempi toka kierros voi olla fyysisesti! Eilenkin kävi niin, että Aikavaras pyysi keinussa koko ajan lisää vaugtia - ja reipas odottajaäiti alkoi itkeä, kun ei olisi jaksanut seistä h*tillisesti muutamastakin eri syystä kipuilevilla jaloillaan enää sekuntiakaan.
Taisi Mies lukea sun kommenttisi, kun alkoi kysellä, pitäisikö hänen alkaa viedä lapsi aamuisin hoitoon. Sanoin, että ehkä pian; ilmoitan sitten kun en kerta kaikkiaan enää jaksa. Siinä mun tyhmyys kiteytyykin: apua voisi pyytää jo vähän aiemmin. Nyt käy sitten niin, että joku aamu soitan kesken matkan, että tuu jatkamaan, me ollaan tässä risteyksessä ja raja tuli nyt vastaan :-D