Yllätyssuosikki: halloumi-vihannescouscous

Nyt kun täytin keittiömarinakiintiöni heti alkuviikosta, voinkin hyvillä mielin kehuskella onnistuneella apua-mitä-nyt-ruoaksi-no-teenpä-näistä-jotain -luomuksella. 

Kenenköhän luvalla olen luullut, että couscous olisi jotenkin vaivalloista? Onneksi sain vahingossa selville satunnaista ruoka-artikkelia lukemalla, että ei se ole. Päinvastoin: mittaa jyvät kulhoon, kaada päälle kiehuvaa vettä (1 dl jyviä vaatii 1 dl vettä), peitä kannella, odota runsaat viisi minuuttia ja sekoita. Perheen miespuolisetkin tykkäävät enemmän kuin kvinoasta.

Kaapista siis löytyi täysjyväcouscouspaketti. Jääkaapissa oli halloumipakkaus, paprika ja kesäkurpitsa. Pakastimesta kaivoin pussillisen parsakaalia, puolikkaat pussilliset herneitä ja maissia. (Tietty se parsakaali voisi olla tuoretta ja vähän lähempää kuin Ecuadorista, mutta joku toinen kerta sitten.) Niillä mentiin. 

Vinkki: Halloumihan on aika suolaista, ja joku vinkkasi aikoinaan että kannattaa huuhdella kylmällä vedellä se mötkäle ennen viipaloimista, jos haluaa eroon ylimääräisestä suolasta. Mä olen mennyt askelta tai pariakin pitemmälle ja huuhdellut viipaleet leikkaamisen jälkeen ja vieläpä ihan molemmilta puolilta. 

Halloumi-vihannescouscous
(n. 4 annosta)

2 dl täysjyväcouscousta
2 dl kiehuvaa vettä (mä sekoittelin veteen suolattoman kasvisliemikuution, jotta couscous sai vähän makua)
1 pkt halloumijuustoa (n. 250 g)
1 pieni kesäkurpitsa
1 keltainen/punainen paprika
1 pss pakasteparsakaalia (300 g)
1/2 pss pakasteherneitä
1/2 pss pakastemaissia
rypsiöljyä
pippuria ja muita mausteita maun mukaan

1. Mittaa couscous kulhoon ja laita vesi kiehumaan.
2. Viipaloi tai paloittele halloumi, huuhtele kylmän veden alla jos haluat eroon liikasuolaisuudesta. Pese ja pilko vihannekset. Paistele öljyssä. 
3. Kaada kiehuva vesi couscousin päälle ja peitä kannella. 
4. Keitä pakastevihannekset ohjeen mukaan ja lisää pannulle. Paistele tarvittaessa tai sekoita. 
5. Kun couscous on tekeytynyt, sekoittele se haarukalla irtonaiseksi. 
6. Lisää muut ainekset joukkoon ja sekoita. Saa maustaakin, jos osaa paremmin kuin minä (joka en todellakaan esimerkiksi tunnista ruoasta korianterin tai salvian makua).

Kastikkeeksi (rypsi)öljyä, ja varmasti kaveriksi sopisi joku kylmä kermaviilikastike, jos sellaisen huomaisi tehdä. Käy yhtä lailla kylmänä, ruokaisana salaattina kuin lämpimänä ruokana (paitsi jos kuulut koulukuntaan, jonka mielestä oikeassa ruoassa pitää olla perunaa ja lihaa). Annoksen päälle kelpaa ripotella myös kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä.

Olen nyt tehnyt tätä parikin kertaa, kun oli sen verran helppo ja Aikavaraskin tykkäsi. Kun taapero syö hartaasti, huutelematta ja kikkailematta, ei huomaa edes ikkunan ohi lentävää harakkaa ja pyytää neljä kertaa lisää, ei voi kuin taputtaa itseään olalle ja olla hetken tosi onnellinen keittiöonnenkantamoisesta.

Pikku miinuksena pitää mainita, että pienet couscousjyväset putoilevat lapsen lusikasta aika helposti, ja niitä on vähän työlästä siivoilla syöttötuolista ja lattialta – mutta sen kestää yllättävän hyvin, kun sotkeminen ei ole tahallista ja ruoka on maistunut! (Siitäkin huolimatta, että taapero nauraa hekottelee vieressä, läpsii pöydän alla rätti kädessä konttaavaa äitiä takapuoleen ja riehaantuu riemuhihkuen levittämään sotkua olohuoneen puolelle minkä kerkeää...)

Erilaiset variaatiot tästä saattavat olla tulevan kesän hitti tässä taloudessa (varoituksen sana Miehelle). Siis sitten kun se alkuvaiheen valmisruokasesonki on ohi. Halloumin tilalle käy esimerkiksi savu- tai kylmäsavukala, tai kana, tai vaikka feta salaattijuusto ja kikherneet, vihannesosastoa puolestaan voivat edustaa tuoreet kurkku- ja tomaattikuutiot kuumien päivien kylmä lounas -versiossa. 

Sitä aikaa odotellessa. Nyt sinnitellään läpi vihoviimeisiä raskausviikkoja.