Saat
tutin suuhun, jos annat pukea yöpuvun kauniisti. Tutti menee pois heti, jos
rimpuilet.
Nyt se
pastilli takaisin suuhun tai Äiti antaa sen Isille! Puoliksi syödyn pastillin
paikka EI ole matolla. Pistä suuhun.
Tällaista
suustani pääsee harva se päivä, useasti päivässä. Ennen tätä suunnittelin vakavasti - ja naiivisti - keskittyväni rakentavaan puheeseen.
Uhkailu, lahjonta ja kiristys astuisivat kuvaan vasta paljon myöhemmin, ja silloinkin vain jos olisi
kerta kaikkiaan äärimmäinen tarve.
Ärsytti huomata kolmen koplan kotiutuminen päivittäiskommunikaatioon. Mitä keinoja mulla sitten kahden ja kahdentoista vuoden päästä on
enää taskussa, kun nyt jo uhkailen, lahjon ja kiristän?
Mutta
toisaalta: hyvähän se on harjoitella nyt jo. Että osaa kunnolla sitten kahden
ja kahdentoista vuoden päästä.
***
Päivittäiskommunikaatiosta puheen ollen: Aikavaras pulautti ensimmäisen kolmen sanan lauseensa pari viikkoa sitten. Voi sitä innostuksen hehkua lapsen kasvoilla, kun hän ensin tapaili Isi ajaa, autoa ajaa, Isi autoa... ja sitten onnistui: Isi ajaa autoa! Viime viikolla tuli toinen kolmisanainen lauseihme, siinäkin pääosassa Isi: Isi avaa ojoa (=ovea).
***
Lopuksi aiheeseen harjoitus-tekee-mestarin -aasinsillan kautta liittyvä kuva:
***
Päivittäiskommunikaatiosta puheen ollen: Aikavaras pulautti ensimmäisen kolmen sanan lauseensa pari viikkoa sitten. Voi sitä innostuksen hehkua lapsen kasvoilla, kun hän ensin tapaili Isi ajaa, autoa ajaa, Isi autoa... ja sitten onnistui: Isi ajaa autoa! Viime viikolla tuli toinen kolmisanainen lauseihme, siinäkin pääosassa Isi: Isi avaa ojoa (=ovea).
***
Lopuksi aiheeseen harjoitus-tekee-mestarin -aasinsillan kautta liittyvä kuva:
 |
| Hieman tiellä tuo maha sidontaa harjoitellessa. Liian löysä, liian tiukka, valuu olkavarsia pitkin... Pitää muistaa pakata tuo "pikku kaistaleeksi" mainostettu kangasmaili sairaalakassiin mukaan ja toivoa, että joku kätilö tai hoitaja tietää näistä hommista. Ja mikäli siellä lukijakunnassa seikkailee kantoliinaeksperttejä: miksi tämän Tricot Slenin perussidonta ohjeistetaan aloittamaan lantiolle kietomalla, kun liina kuitenkin paria steppiä myöhemmin rypytetään ja kiristetään vyötärön yläpuolelle? |
Mahtaakohan sellaisia ihmevanhempia ollakaan, jotka eivät tuohon kolmen koplaan ainakin satunnaisesti sortuisi? Itsekin ajattelin, että meillä ei sitten mitään uhkailuja tai lahjomisia harjoiteta, mutta kyllä ne lauseet pomppaavat suusta ennen kuin sitä edes itse tajuaa. "Jos et anna pukea nätisti niin me ei mennäkään pihalle!" "Jos otat lääkkeen reippaasti, saat rusinan!"
VastaaPoistaMuakin houkuttaisi kokeilla jotain kantoliinaa, mutta olen niin onneton kaiken maailman sidosten ja säädösten kanssa, ettei musta varmaan olisi kantoliinan käyttäjäksi. Toivon, että tämä tuleva vauva tykkäisi Manducasta yhtä paljon kuin esikoinen...ja ehkä tämä tuleva tapaus saattaa joskus suostua olemaan hetken sitterissä, mistäs sitä tietää...
Niinpä varmasti! Ehkä mua oikeastaan ärsyttää enemmänkin se, että uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät toimi, lapsi kun on joissain asioissa niin omapäinen, ja puupäinen ;-)
PoistaMä olen kanssa ihan onneton kaikkien vempainten ja härpäkkeiden kanssa. Manducakin oli mulle liian vaikea... Siksi sen käyttö alkuaikoina jäikin. Kun Aikavaras oli 6 kk ja Espanjan-reissu häämötti, kaivettiin reppu kaapista ja totutettiin poika siihen. Miehen kyydissä lapsi viihtyikin pitkiäkin aikoja ja nukahti vielä kymmenkuisenakin siihen, mä taas onnistuin vain johonkin pikaimurointiin ja roskien viemiseen. En saanut säätöjä tarpeeksi mukaviksi ja Aikavaras ketkutteli aina kätensä mätkimään mua naamalle tms.
Nyt toivon, että liinan ja repun avulla selvittäisiin paremmin kanniskelu- ja yökarjumismaratoneista - ja oishan vauva tuolla kehtosidonnan sisällä myös turvassa kun veli juoksee huonekaluja siirrellen ja tavaroita heitellen :-D
Ja tosiaan, mistäs tietää vaikka tulisi ihan eri tyyppinen tyyppi tällä kertaa! Jotenkin sitä muun kokemuksen puutteessa vain valmistautuu just samoihin hankaluuksiin, plus niihin jotka syntyy esikoisen menettäessä ainokaisasemansa.