perjantai 2. toukokuuta 2014

Eroon tutista?



Listasin taannoin, että ennen Unirosvon syntymää pitäisi mm. siirtää Aikavaras nukkumaan lastensänkyyn ja vieroittaa lapsi tutista. Yksi kahdesta hoidettu, ja väliraportinomaisesti voinen todeta, että hyvältä näyttää tällä hetkellä. Sängystä pois hyppäily ja ylenpalttinen kikkailu nukkumaan mennessä väheni nimittäin minimiin.

Sitten se tutti. Voi apua… Tutista on muodostunut Aikavarkaalle ihan liian tärkeä asuste, vaikka niin ei ollut lainkaan tarkoitus käydä. Miten tässä sitten kävi näin?

Joskus puolen vuoden iän jälkeen tutti oli petollisen helppo tuikata suuhun, kun tuli menemisiä ja tulemisia joissa Aikavaras kitisi (kun kerran ei koskaan ollut mikään sivustakatsojapersoona, joka tyytyväisenä möllöttäisi muiden hoitaessa asioita). Ei viihdy autossa – tutti. Ei viihdy rattaissa – tutti. Ei jaksa odottaa – tutti. Ei tykkää pukemisesta – tutti. Lapsen käsien motorinen kehitys varmisti osaltaan, että tutti löysi tiensä suuhun, jos sellainen jossain ulottuvilla vilahti. Sitten tuli nuhia no tutti lohduttaa! Ja yhtäkkiä Aikavaras täyttikin vuoden ja alkoi omatoimisesti vaatia tuttia, kun tiesi missä niitä säilytetään, ja kieltäytyi antamasta tuttia pois herättyään yöunilta tai päikkäreiltä: ei en anna, muuuuun tuttiiiii! Jossain vaiheessa syksyllä ja talvella Aikavarkaalla oli tutti suussa aina ulos pukiessa (koska se rajoitti hieman sitä tajutonta rimpuilua ja karjuntaa) ja kauppareissuilla ainakin paluumatkalla (koska se rajoitti hieman sitä ärsyttävää kitinää ja kärsimätöntä itkeskelyä ja rattaista pois tempoilua). Tuttia oli suoraan sanoen ihan liikaa. (Siis mun mielestä. Aikavarkaan mielestä sitä ei ollut koskaan tarpeeksi. Kun sai yhden suuhun, tuli itku, kun piti saada toinen käteen ja kolmas toiseen käteen.

Tutti pääsi nojatuoliin. "Istuu", Aikavaras raportoi.

Tietoisena projektina ollaan kyllä aina vähän väliä karsittu tutin ”huvikäyttöä” ja yritetty rajoittaa tuttia nukkumaanmenotilanteisiin ja nukkumiseen. Nykytilanne on tämä: Tutti ei jää suuhun pitkäksi aikaa päiväunen tai aamuheräämisen jälkeen. Vain päivä- tai yöunivaatteita pukiessa saa tutin sillä ehdolla, että pukeminen sujuu rauhallisesti. Riehuminen ja pakoon rimpuilu on merkki, että tutti ei rauhoita, joten tutti on silloin hyödytön, ja se otetaan pois kunnes hommat sujuvat rauhallisemmissa merkeissä. Myöskään kauppareissulle tuttia ei enää edes oteta mukaan, koska Aikavaras alkoi nakella sitä tahallaan pois, eikä mulla ole mitään intressiä pestä tutteja kaupan lattian jäljiltä joka ostosreissun jälkeen tai noukkia kunnon keihäänheittäjän otteella viskattua tuttia autotieltä keskellä risteystä. 

”Nyt ei tarvita tuttia. Luetaanko kirjaa / lähdetäänpä ulos / ihan kohta on välipala / haluatko rakentaa leegoilla?” on nykyisin tavallinen reaktio Aikavarkaan tutinkerjuuseen. Eikä unillekaan saa enää kahta useampaa tuttia

Tuolta keittiön työtason takakulmastahan niitä löytyy joka lähtöön.

Nukahtamista ja väsyneenä rauhoittumista tutti kyllä edesauttaa. Mutta luovuttava on, koska jos Unirosvo alkaa käyttää tuttia, sitten Aikavaras pöllii aina vauvan tutin, ja ennemmin tai myöhemmin vieroitus pitää joka tapauksessa tehdä, ja mitäs sitten kun vauvalle jää tutti siinä vaiheessa kun kaksivuotias vieroitetaan, mitenkä se perustellaan, ja ah ahdistusta.

Eli pikimmiten toimeen… Vai?

No, oikeastaan ei.

Aikavarkaan 1,5-vuotisneuvolassa mainitsin tutistaluopumissuunnitelmasta. Yllätyksekseni neuvolalääkäri oli eri mieltä: jos tutti on lapselle tärkeä ja auttaa rauhoittumaan, ei varsinaista kiirettä ole, vaikka pikkusisarus on syntymässä.

Ja toisaalta: Aikavaras tosiaan alkoi käyttää tuttia muulloin kuin nukkuessaan vasta puolen vuoden iässä; ehkä tulokas on samaa sorttia. Ja kun vauvalla on tutti suussa vain vaunussa, liinassa ja sängyssä, suurta varastamisriskiä tuskin on. Tai ehkei Unirosvo huoli tuttia lainkaan. Lisäksi kaksivuotiaan kanssa lienee helpompi neuvotella (eli käyttää lahjontaa) tutista luopumisesta kuin tämän 1 v 7 kk ikäisen kanssa. Vajaat puoli vuotta tuo (toivottavasti) ihmeen paljon lisää käsityskykyä, ihan sama millä tavalla tutista luopuminen meillä sitten hoidetaankaan. (Oravavauvoille viemistä tuskin edes harkitaan, vaihtoehdot lienevät joko tuttien meneminen rikki tai se, että tutti on vauvojen juttu ja kun heittää omansa roskiin, saa palkinnoksi valita jotain kivaa.)

Joten koska hammasterveydellisistä syistä tutista ei ole vielä pakko luopua, ja koska tehtävä tuntuu näin spekulointitasolla tässä kehitysvaiheessa varsin työläältä, homma taidetaan suosiolla jättää syksyyn. Miksi tehdä jotain pelottavaa nyt, kun sitä voi rauhassa lykätä puolella vuodella?

"Isää uttua (= lisää tuttia)!" riemuitsisi Aikavaras jos kuulisi mitä täällä kirjoittelen.

8 kommenttia:

  1. Meillä tyttö vieroitettiin tutista, kun hän oli vuoden ja 8 kk. Kirjoittelin siitä blogissakin: http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/yllattavan-helpot-heipat-tutille

    Meillä siis tutista luopuminen (valittiin se vaihtoehto, jossa tutti muka meni rikki) kävi yllättävän helposti, vaikka pelättiinkin hiukan etukäteen, että edessä olisi monta unetonta ja levotonta yötä. Toisaalta oltiin kyllä myös harkittu asiaa pitkään ja perusteellisesti ja oltiin miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että nyt olisi otollinen hetki. Se auttoi paljon, että tyttö puhui jo hyvin ja ymmärsi, mistä on kysymys.

    Meillä vaikutti asiaan hiukan myös se, että meidän mielestä tytön etuhampaat olivat hiukan jo kärsineet tutin syömisestä. (Nyt tilanne on korjaantunut normaaliksi.)

    Munkaan mielestä mitään kiirettä asian suhteen ei kannata pitää; meistä vain tuntui helmikuussa siltä, että tyttö olisi valmis ja niinhän se sitten onneksi oli. Vaikka tutista luopumisesta on jo 2,5 kk, vieläkin aina silloin tällöin tyttö muistelee tuttiaan ja päivittelee sitä, että se meni rikki, mutta se on sellaista suht iloista asian muistelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun blogin perusteella teidän tyttö on huiman edistynyt verbaalisesti, ja taatusti se helpottaa asiaa kun voi suorastaan keskustella :-) Hienoa että teillä sujui noin hyvin! Toisaalta on täälläkin nukuttu jo pari viikkoa lastensängyssä paaaljon ennakoitua sujuvammin - taas näitä muutoksia, joita vanhemmat stressaa turhaan ja lapsi sopeutuu nopsaan.

      Aikavaras on parin viikon päästä juuri sen 1 v 8 kk, ja musta tuntuu että periaatteessa aika olisi kypsä tässä ihan kohta. Mutta kun se vauva! Sekin lienee täällä ihan kohta ja mullistaa myös esikoisen maailman... eli onnistuneen viivyttelyn ansiosta nyt taitaa ollakin jo liian myöhäistä :-)

      Poista
    2. Miten tutin haittavaikutukset teidän mielestänne muuten näkyivät lapsen hampaissa?

      Hauskaa tuo omin päin mummilaan lähtö. Aikavaraskin rientää aina mummin luo menemisestä puhuttaessa selaamaan bussiaikataulua, mun äidin luo kun on yleensä matkattu bussilla. Sitten se nappaa tyhjän hoitolaukun, ripustaa sen kaulaansa ja käskee avata eteisen oven - vaippasillaan...

      Poista
    3. Meillä hankittiin lastensänky jo pari kuukautta sitten, mutta eipä ole tyttö siellä vielä yhtään yötä nukkunut...tehtiin sellainen virhe, että jätettiin pinnasänkykin makkariin, kun mietittiin, että turha sitä on purkaa pois, kun sitä tarvitaan loppukesästä kuitenkin sivuvaunuksi. No, tyttö haluaa itsepäisesti nukkua "vauvansängyssä", on vain parit päiväunet nukkunut lastensängyssä. Ollaan markkinoitu sitä ison tytön sänkynä, mutta tyttöä ei paljon kiinnosta. Nyt ollaankin päätetty, että viimeistään ensi kuussa tytön täyttäessä kaksi puretaan pinnasänky väliaikaisesti pois niin tyttö ehtii sitten vielä totutella uuteen sänkyynsä hyvin ennen vauvan syntymää.

      Tutin haittavaikutukset näkyivät etuhampaissa (ylhäällä) siten, että ne rupesivat sojottamaan hiukan eteenpäin. Yläetuhampaiden välissä on myös kunnon rako - en tiedä, onko sellainen yleinenkin lapsilla ja onko se rako tullut jäädäkseen ja olisiko tullut ilman tuttiakin. Tutista luopumisen jälkeen se "sojottaminen" on kuitenkin normalisoitunut :)

      Mutta jos teidän pojalla ei ole ilmennyt mitään ongelmia purukalustossa niin tuskinpa sillä tutista luopumisella tosiaan on mikään kiire, kun tosiaan on noin iso mullistuskin pian tulossa pienen elämään :)

      Poista
    4. En ole tosiaan huomannut (vielä) mitään hammaskummallisuuksia Aikavarkaalla. Ehkä ne ilmenevät aiemmin, jos hampaat on tulleet aikaisin? Aikavarkaan ekat alahampaat puhkesi vasta yli 7-kuisena ja seuraavia saatiin odottaa muutama kuukausi, vähän tavallista myöhäisempi hampaidenpuhkeamisrytmi siis. Pikku rako yläetuhampaiden välissä on myös Aikavarkaalla, mutta jostain kuulin, että se olisi pikkulapsilla aika yleinen eikä tarkoita, että rautahampaisiin jäisi myös rako. Meillä on eka suuhygienistikäynti kesäkuussa, täytyy kysellä siellä lisää - ja eivätköhän ne huomautakin.

      Multa itseltäni muuten hammaslääkärit yleensä kysyvät, käytinkö tuttia pitkään. On kuulemma tyypillinen tuttipurenta. Joo, kuulemma käytin - vieroitettiin yli kaksivuotiaana, mutta sitten tulin tosi kipeäksi ja jouduin sairaalaan joksikin aikaa, ja siellä oli annettu tutti takaisin, eikä sitä multa niin vain sitten pois otettukaan enää ;-) Toisaalta tästä ns. tuttipurennasta ei ole aiheutunut mitään lääketieteellistä tai kosmeettistakaan vaivaa.

      Onnea lastensänkyprojektiin! Teillä on vielä sen verran hyvin aikaa ennen pikkusisaruksen rantautumista, että jos pinnis poistetaan näkyvistä niin varmasti alkavat unet maistua isossa, hienossa ja toooosi hyvässä sängyssä :-)

      Poista
  2. Hei,

    löysimme blogisi netistä ja ajattelimme tiedustella onkohan teillä varastossa tai kaapissa lojumassa tarpeettomia tutteja,tuttinauhoja tai tuttipulloja? Meillä kotona tehdään niistä reborn-nukeille sopivia :) otamme vastaan lahjoituksena. Mailitse saa yhteyttä: lenfuuma at gmail.com

    t.Siiri ja Vesa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, juuri muutama viikko sitten heitin pois kourallisen uransa päähän tulleita tutteja. Pidän yhteydenoton mielessä - uuden vauvan kasvettua turhiksi jääkin kaikkea teidän listalta. En heitä tarjoamatta pois :-)

      Poista
    2. Hei,

      Onko tutteja vapautunut vielä ? :)

      t. Siiri ja Vesa

      Poista